Verkoston jäsenten tarinat; Henna Mantere Lapualta

Henna Mantereen koti ja ateljee sijaitsevat lapualaisen pohjalaistalon miljöössä. Talo on rakennettu 1880-luvulla ja siirretty 1920-luvulla puolen kilometrin päästä nykyiselle paikalleen. Oikeastaan ei voi puhua pelkästä miljööstä, vaan paljon syvällisemmän merkityksen omaavasta paikasta:  Erkkilän tila on yksi Lapuan kantatiloista ja ollut Hennan suvun kotina vähintään 1600-luvulta saakka, todennäköisesti jo edelliseltä vuosisadalta asti.

Usein sanotaan, että ympäristöllä on suuri vaikutus luovan työn tekijälle. Tarvitaan motivaatiota ja virikkeitä joista hyvä ajatus voi saada alkunsa. Toisaalta tarvitaan myös rauhaa ja vapautta, jossa ajatus saa kehittyä ideaksi. Tällaisessa merkitysympäristössä on tarjolla näitä aineksia siinä määrin, että luovuus tulee kunnolla ruokituksi. Ei ihme, että Henna on tänään taiteen maisteri ja muotoilija, joka mielellään katsoo kansankulttuuriin ja ammentaa sieltä ideoita erilaisten tekstiiliteosten suunnitteluun. Pohjalaisuus vaikuttaa syvällä ytimessä sekä hänessä itsessään että hänen tuotteissaan.   

      

Kun sitten siirrytään sisälle taloon, tullaan kuin kodikkaimman sisustuslehden keskiaukeamalle. Kaikesta näkee, että emännällä on värimaailma ja tunnelman tekemisen taito hyppysissään. Kysyn onko suvussa ollut enemmänkin käsityöläisiä? Henna tuumii hetken aikaa ja toteaa sitten: "Manterelaiset ovat olleet enemmänkin sosiaalisia, ja sieltä minullekin varmaan periytyy tämä luonteenpiirre. Äidin puoleisessa suvussa sen sijaan on ollut enemmän taipumuksia käsityöhön. Kankaita ovat kutoneet melkein kaikki naiset."  Olipa Hennan äitikin nuorena härmäläistyttönä kudontakurssilla tehnyt niin ison ja komean pöytäliinan, että hänen äitinsä oli sitä katsellessaan kysäissyt: "Meinaakko saara nuan isoon taloon?" 

Hennan filosofia

Millaisia asioita Henna pitää tärkeinä omassa työssään? Sitä ei tarvitse miettiä, vaan vastaus tulee heti: "Kestävyys eri tavoin arvioituna - sosiaalinen, esteettinen, ekologinen ja kulttuurinen kestävyys!" Perinteistä ja luonnonmateriaaleista löytyy innoitus. "Kun suunnittelen tuukimalleja, voin ottaa kansanomaisen sidoksen ja muuttaa sitä johonkin suuntaan." Henna tuottaakin kulttuuria erityisesti fyysisten esineiden, lähinnä tekstiilien kautta. Niissä yhdistyvät kotimaisuus ja paikallisuus, kauneus, luonnonmukaisuus ja perinteisiin pohjautuva kehitystyö. Toisaalta hän on tehnyt myös rankkaa myyntityötä - ja silloinkin samalla arvopohjalla. 

Entä mikä on omalla alalla hankalaa? "Tekstiilien tuotanto on jo kauan ollut teollista ja perustuu suuriin määriin pienellä hinnalla. Aito käsityö on työvoimavaltaista. Siinä on tekemistä, että pystyy liittämään tuotteeseen niin paljon sisältöä ja merkitystä, että se pystyy kilpailemaan halvemman tuotannon kanssa ja on ostajan mielestä hintansa arvoista". 

  

Henna on huomannut, että yhteistyössä hedelmällisin kuvio löytyy toimialarajojen ylittämisestä. Esimerkiksi kun sähköinsinööri piirtää lamppujen paikat yhdessä sisustussuunnittelijan kanssa, syntyy uutta kahdesta eri näkökulmasta. Yhteistyön lisäarvo ei olisi samanlainen kahden sisustussuunnittelijan tai kahden sähköinsinöörin kesken. Parhaita hetkiä ovat ne, jolloin esimerkiksi aivan toisenlaisten tehtävien parissa puurtavan virkamiehen silmät alkavat loistaa innostuksesta hyvän sisustusidean myötä: "Joo! Niinhän me voitais tehdä!"  Yksi esimerkki palkitsevasta kumppanuudesta oli tilasuunnittelu asianajotoimiston henkilökunnan kanssa; huovutuksilla ja tekstiiliteoksilla luotiin ympäristö, jossa heidän on helppo rikkoa jäätä ja lähestyä asiakasta pehmeästi. Taideteokset toimivat puheenaiheena ja huomion kohteena ennen muihin asioihin siirtymistä.

  

Verkostoyhteistyössä esimerkiksi yhteinen osasto messuilla on Hennan mielestä kiinnostavampaa kuin omaan pikku puljuun sijoittaminen. Kumppanuuden mahdollisina uhkina Henna näkee riskin ammattisalaisuuksien vuotamiseen ja plagiointiin. Yritystoiminnassa on vaikea pysytellä pitkään samalla tasolla ilman jatkuvaa uusien tuotteiden kehittämistä, joten luottamus on yhteistyön edellytys ja se tarkoittaa hakeutumista sellaiseen kumppanuuteen, jossa osapuolet ymmärtävät immateriaalioikeuden merkityksen ja joilla on oma ammatillinen ylpeys. 

Pohdintaa tulevaisuudesta

Pohjalaistalokulttuurissa Henna näkee valtavat mahdollisuudet, koska aihepiiri liittyy niin moneen alaan.  "Kun kyse on terveellisestä ja kestävästä rakentamisesta, on hämmästyttävää että niin harva vasta on oivaltanut idean. Teknistyminen ja laitteistuminen edellyttävät koko ajan uutta osaamista talojen kunnossapidosta samalla kun hengittävien rakenteiden ymmärrys vähenee. Ihmisille käy yhä vaikeammaksi järkeillä miten rakenteet pysyvät terveinä. Kohta käy niin, ettei asumiseen kytkeytyvä talon huolto enää kuulu lainkaan normaaleihin kansalaistaitoihin. Meillä on pitkään vallinnut sellainen asenneilmapiiri, joka tuhoaa vanhaa ja suosii uutta. Tavallaan ymmärrän näiden asenteiden historiallisen taustan - Suomessa on pitkä jatkuvuus sille ajattelulle, että uusi on aina parempaa. Tässä kohtaa ja nyt se ajattelu ei enää toimi!"

Henna on huolissaan myös kansallisesta bruttokansantuotteen kehittymisestä. Joka puolella kituutetaan eikä uskalleta investoida. Rahaa ja kannattavuutta on saatava rajojen ulkopuolelta. Sen sijaan että tuodaan ulkomailta, tulisi lisätä kotimaista työtä ja tuotantoa sekä löytää uusia väyliä vientimarkkinoille.  "Megatrendi on, että ihmiset pyrkivät ostamaan vihreämpää ja parempaa. Tämän odotetaan muuttuvan valtavirtaiseksi vuosikymmenen kuluessa ja näin minäkin soisin tapahtuvan". 

Myös Henna haluaisi löytää yhteistyökumppaneita ja väyliä kansainvälistymiseen. Tämän toteutumiseksi tulisi selvittää mitä erilaisimpia asioita aina tulleista, agenteista ja jälleenmyyjistä lähtien. Millaisille messuille olisi hyvä osallistua ja voisiko niille lähteä yhdessä mahdollisten yhteistyökumppaneiden kanssa?   "Verkostoyhteistyö voisi olla myös kansainvälistä. Mukana voisivat olla esimerkiksi Ruotsi ja Tanska samanlaisina arktisina alueina kuin Suomi - ja yhtenä yhteistyön nimittäjänä voisi olla hengittävä rakenne ja terve talo". Hennan visio tulevaisuudesta jossa asiat ovat edenneet mieluisaan suuntaan, sisältää taidekäsitöiden ja sisustusturkisten kuten taidefällyjen tekemistä mm. kangaspuilla ja kirjomalla, sekä näiden myymistä maailman eri kolkkiin. Eikä tämä suinkaan ole mahdoton tavoite.

Pohjalaistalo on kulttuurinen maaperä, johon Hennan oma taiteilijatarina liittyy ja josta käsin hän jatkossakin toimii eri suuntiin. Tässä kohtaa Hennaa hymyilyttää, sillä mieleen nousee yksi kertomus siitä, mitä nuo eri suunnat voivatkaan käytännössä tarkoittaa:   hän oli Lapuan Ränkimäen museolla mukana järjestämässä bootcampia eli näyttelijöiden intensiivikurssia Härmä-elokuvaa varten! Ohjaajat ja päänäyttelijät elivät neljän päivän ajan niin aitoa 1800-lukua kuin mahdollista eläytyäkseen elokuvan maailmaan ja valmistautuakseen uskottaviin roolisuorituksiin. Vanhan pohjalaistalon sänkyihin sijattiin olkipatjat ja fällyt ja Henna asui näyttelijöiden kanssa valmistaen ruokaa, lämmittäen savusaunaa ja  järjestäen sekä polkkaharjoituksia että tallia hevosille! "Se oli yhtä improvisaatioteatteria koko ajan ajoharjoitteluista ja puiden pilkkomisesta aina lehmien lypsämiseen saakka. Sellainen aikamatka oli fantastinen kokemus itsellekin ja yllättävää oli, miten helposti siihen pystyi siirtymään!"