Verkoston jäsenten tarinat; Pohjalainen Rakennusperintö ry

SYNTYSANAT MERELLISISSÄ TUNNELMISSA

Oli vuosi 2012 ja Ruotsin Hälsinglandissa jännitettiin, tulisiko sikäläinen talonpoikainen rakennusperintö saamaan UNESCO:n maailmanperintöstatuksen vai ei. Hakemus oli jätetty jo toiseen kertaan. Keväällä oli tavattu hälsingeläisiä Vaasassa ja näytetty heille kuvia eteläpohjalaisista kaksfooninkisista. Kuvat hämmästyttivät ruotsalaisia ja he alkoivat miettiä, että mikäli hälsingeläistalojen status vieläkin jäisi puuttumaan, voisi sitä hakea yhdessä pohjalaistalojen kanssa. Yhtäläisyydet kun ovat alueiden rakennusperinnössä sen verran suuria - ja hakuperusteisiin voisi yhdessä saada lisää painoarvoa.

Hälsingeläistalot saivat maailmanperintöstatuksensa heinäkuussa ja Kitinojan Koto-projekti toteutti  Ruotsiin tutustumismatkan elokuussa. Mukaan lähti kymmenen rakennusperintöaktiivia Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjanmaalta. Matka oli tavattoman antoisa ja paluumatkalla matkaseurueessa käytiin innostunutta keskustelua. Haluttiin tiivistää yhteistyötä rannikon ruotsinkielisten ja sisämaan suomenkielisten pohjalaisalueiden välillä, parantaa tiedonkulkua ja luoda rakenteita, joiden kautta olisi mahdollista kiinnittää suurempaa huomiota pohjalaisen rakennusperinnön arvoihin jotka eivät missään kohtaa häviä hälsingeläisille. Samoin haluttiin lähteä kehittämään suunnitelmallista toimintaa pohjalaisen rakennusperinnön ympärille. Pohjalainen Rakennusperintö ry:n / Österbottens Byggnadsvård rf:n syntysanat taisivat tulla lausutuksi siellä – Uumajan ja Vaasan välisellä meritaipaleella elokuisessa auringonpaisteessa, suolaisten aaltojen päällä. Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueella kaksikielisenä toimivan yhdistyksen varsinainen perustamiskokous pidettiin Ilmajoella keväällä 2013.

Pohjalainen Rakennusperintö ry:n syyskokous oli 22.10.2016 Ylihärmässä Keski-Kankaan kylätalolla.
Kuvaan ehdittiin saada osa hallituksen jäsenistä. Vasemmalta: Juha Pouttu Laihialta, Matti Mäkelä Lapualta, Elof Granholm Mustasaaresta, Anni Lehtimäki Ilmajoelta, Outi Orhanen Kurikasta, Riitta Jaakkola Nurmosta, Peter Båsk Mustasaaresta sekä Juha Paalijärvi Ylistarosta.

Haastattelua varten tavoitettiin vuoden 2016 puheenjohtaja Riitta Jaakkola, Juha Pouttu, Matti Mäkelä, Terhi Pirilä-Porvali ja Peter Båsk sekä uudet jäsenet Juha Paalijärvi ja Susann Rabb.

RAKENNUSPERINTÖ OSANA OMAA ELÄMÄÄ JA YMPÄRISTÖÄ

Riitta Jaakkola osuu olemaan tästä joukosta ainoa, joka ei asu pohjalaistalossa. Sen sijaan hänen työnsä liittyy suoraan kulttuuriympäristön arvoihin. ”Laadin mm . kulttuuriympäristöohjelmia ja teen työtäni paitsi Etelä-Pohjanmaalla myös ruotsinkielisellä rannikolla”. 

    

Juha Poutun perhe asuu vanhassa pohjalaistalossa, Laihianjoen kulttuurimaisemassa arvokkaaksi määritellyn viljelymaiseman laidalla. ”Minun kiinnostukseni rakennusperinteeseen ja pohjalaistaloihin konkretisoituu fyysisesti oman vanhan talon ja kaikkien sen pihapiirin rakennusten kunnostamisessa”. Työkseen Juha toimii tehtaanjohtajana Härmässä.  

Matti Mäkelä asuu perinteisessä jokivarren nauhakylässä Lapuan Alapäässä, missä on säilynyt vanhan asutuksen ja tonttien muoto. Vanhat rakennukset ovat kuitenkin vähälukuisia. ”Onneksi jokirannassa olevat kolme naapuriamme ovat vanhoja taloja ja Vaasantien takaa avautuu Härmään asti ulottuva Alajoen viljelymaisema, eli olemme lakeuden laidalla". Matin ja hänen perheensä koti on siirretty vanha pohjalaistalo. "Minua kiinnostaa pohjalaistaloihin liittyvä tieto rakentamisesta ja aluekulttuurista, joita haluan opiskella.” Matti on tohtorikoulutettavana Helsingin Yliopiston Ruralia-instituutissa Seinäjoella ja valmistelee pohjalaistaloihin liittyvää artikkeliväitöskirjaa.

Terhi Pirilä-Porvalin perheen koti on vanhassa pohjalaistalossa Kyrönjoen kulttuurimaisemassa, missä korostuvat jokirantojen peltolakeudet ja pohjalaistalot pihapiireineen. ”Toteutan parhaillaan suurta unelmaani eli teetän entisöintitöitä 1820-luvulta peräisin olevassa sukutalossamme. Se on perinteinen puolitoistafooninkinen pohjalaistalo Ilmajoella. Urakka on todella iso, mutta talossa on menneiden vuosikymmenten henki tallella ja minä uskon ja toivon, että näin se säilyy seuraavillekin sukupolville”. Terhi on ammatiltaan toimittaja, joka tällä hetkellä hoitaa kotona pieniä lapsiaan.

Peter Båsk on omistanut kohta 50 vuotta elämästään rakennusperinnölle ja kulttuurimaisemalle. "Isoisäni oli rakennusmestari ja yrittäjä. Hän sekä kansakoulunopettaja Gunnar Rosenholm, joka perusti Stundarsin museon, opettivat minut kunnioittamaan rakennusperinnön arvoja". Peter valmistui rakennusmestariksi 1971 ja oli paria vuotta myöhemmin perustamassa Stundars ry:tä Sulvalla. Sen toiminnanjohtajana hän oli vuodesta 1984 vuoteen 2006 ja tämän jälkeen intendenttinä eläkkeelle saakka vuoteen 2016. Hänelle on myönnetty seniori-intendentin arvonimi. "Asun Stundarsin asuntoalueella, joka muodostuu perinteisistä pohjalaistaloista. Alue valittiin Suomen parhaaksi asuinalueeksi vuonna 2008 ja se sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaassa kulttuurimaisemassa Söderfjärdenin reunalla".

    

Juha Paalijärvi työskentelee ohjelmistoinsinöörinä ja asuu perheineen Kitinojan perinnekylässä, jonne hän on rakentanut perinteisen pohjalaistalon uudesta hirrestä. ”Toivon, että asuinympäristöni tulevaisuudessa muodostuu uusista ja siirretyistä pohjalaistaloista, sillä perinnekylässä on yhteensä 12 tonttia. Tällä hetkellä siellä on valmistumassa meidän talomme lisäksi toinenkin, joka on siirretty vanha pohjalaistalo. Henkilökohtaisesti olen aina ihaillut komeita ja ryhdikkäitä pohjalaistaloja. Mielelläni näkisin niistä mahdollisimman monen säilyvän paikallaan tai siirrettynä. Perinteinen pohjalainen pihapiiri on säilytettynä ja hoidettuna komea”.

Susann Rabb kertoo syntyneensä ja kasvaneensa - ja asuvansa edelleen - eteläisessä Vassorissa Mustasaaressa. ”Isän sukutalo Västerhankmossa puhutteli minua aina. Siinä talossa ja taloa ympäröivillä pelloilla minä juoksentelin uteliaana pikkulapsena haluten aina olla isän mukana tilan töissä. Talo oli perinteinen, isän suvun vuonna 1876 rakentama paritupa. Unelmoin, että jonain päivänä saisin asua samanlaisessa - ja tänään minä asunkin juuri siinä samassa talossa! Sitä on vain siirretty jonkin matkaa omalle asuinpaikalleni. Talon laittaminen oli iso, mutta antoisa urakka. Prosessin myötä sain paljon samanhenkisiä, vanhoista taloista ja niiden säilyttämisestä ja hoitamisesta kiinnostuneita ystäviä. Sen kautta löysin myös tämän yhdistyksen”. Susann on mukana mm. Mustasaaren rakennuslautakunnassa. 

Dynaamiset Rakenteet ry:n Juho Laaksonen puhui Pohjalainen Rakennusperintö ry:n kokousväelle luonnonmukaisten rakenteiden hengittävistä ominaisuuksista, energiatehokkuudesta ja rakentamisen tulevaisuudesta.
Kuva: Riitta Jaakkola

YHTEISTYÖ VAATII RAJOJEN RIKKOMISTA

Yksi Pohjalainen Rakennusperintö ry:n toiminnan tavoitteista on yhteistyön ja vuorovaikutuksen lisääminen yhdistyksen toimialueella. Kysyin kaikilta, mitkä asiat heidän mielestään ovat tämän toiminnan esteenä ja miten esteitä voisi poistaa?

Toimintaa vaikeuttaviksi asioiksi mainittiin vanhat asenteet, joissa tuijotetaan ihan liikaa kieli- tai maakunta- tai kuntarajoihin. Toisaalta myös toimialueen koko asettaa haasteita - Vanha Vaasan lääni on laaja, emmekä tunne vielä riittävästi toistemme rakennuskulttuuria ja sen eroja. Pohjalaistalokulttuurin maantieteellinen alue on kuitenkin rajoja laajempi. Suurimpana toiminnan ongelmana nähtiin aktiivisten jäsenten vähäisyys sekä pienet taloudelliset voimavarat.

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että esteet poistuvat kun ne vain halutaan poistaa.  Siihen tarvitaan myönteisyyttä ja avoimuutta, jatkuvaa tiedon lisäämistä ja keskinäistä kommunikointia. Riitta pohtii kielikysymystä: "Rannikolla kieli muodostaa paikoin esteen yhteistyölle. Siellä mm. ohjeita haetaan Ruotsissa julkaistusta korjausrakennuskirjallisuudesta. Tärkeintä olisi kuitenkin yhteinen ja paikallisia erityispiirteitä sisältävä pohjalaistalokulttuuri. Sen vuoksi tiedotustoimintaa on jatkossa aina vaan lisättävä. Niinpä yhdistys panostaa jatkossa yhä enemmän paikallistoimintaan koko alueella sekä toimii johdonmukaisesti kaksikielisenä". Matti puolestaan toteaa, että "Yhdistyksemme on mielestäni onnistunut lisäämään vuorovaikutusta jo huomattavasti. Pitkät etäisyydet ovat tietysti jonkinlainen hidaste, mutta toisaalta kokouksia, retkiä ja kursseja pyritään järjestämään eri puolilla aluetta, jolloin kaikki kiinnostuneet voivat tulla mukaan".

Kokouksen yhteydessä järjestettiin kävelykierros naapuruston vanhan rakennuskannan parissa - tässä
Ala-Talkkarin pihapiiriä! Kuva: Riitta Jaakkola

PAINAVAA PUHETTA POHJALAISTALOKULTTUURIN UHKISTA JA MAHDOLLISUUKSISTA

Terhi: "Uhkia ovat edelleen piittaamattomuus rakennusperinnöstä ja se, että esimerkiksi rahallisen hyödyn perässä jyrätään vanhoja pihapiirejä arvokkailta tonteilta. Virkamiehillä ja kuntien päättäjillä olisi usein mahdollisuuksia puuttua tähän, mutta halua ja selkärankaa tuntuu joskus uupuvan. Eri kunnissa on selvästi erilainen kulttuuri ja erilaiset arvostukset. Mahdollisuutena näen kuitenkin sen, että rakennusten omistajat ja usein nuoret sukupolvet tajuavat rakennusperinnön arvon ja ovat valmiita myös satsaamaan rakennusten kunnostamiseen. Tässä yhdistyksen on tuettava yksityisiä henkilöitä; annettava neuvoja, yhteystietoja ja vertaistukea, jotta kukin tahollaan jaksaa ponnistella isojen kunnostusurakoiden kanssa."

Juha Paalijärvi: "Tällä hetkellä näen mahdollisuudet hyvinä. On hyvä, että perinteisistä pohjalaistaloista keskustellaan julkisuudessa enemmän kuin aiemmin. Edelleen suurimpana kynnyksenä kiinnostuneilla rakentajilla on tiedon hajanaisuus ja vaikea saatavuus. Lisäksi viranomaisten kanssa saattaa tulla hankaluuksia, kun poiketaan valtavirtarakentamisesta. Uudisrakentajana olen kaivannut lisää tietoa mm. materiaalien toimittajista sekä henkilöistä jotka osaavat auttaa energialaskelmien tekemisessä. Yleisesti tarvitaan tietoa myös myynnissä olevista rakennuksista - sekä paikalla kunnostettaviksi tarkoitetuista että purku-uhan alaisista ja mahdollisesti vielä siirtokunnossa olevista".

Peter: "Valtio kannustaa liioiteltuun energiansäästöön, mikä aiheuttaa suurta vahinkoa suomalaiselle kulttuuri- ja rakennusperinnölle. Kielirajat ylittävällä yhteistyöllä sekä pohjalaismaakunnissa että ruotsalaisten kanssa voimme vahvistaa yleistä osaamista sekä ymmärrystä rakennusperinnön arvoista".

Susann: "Lisäämällä osaamista ja tietoa siitä, että vanhoja rakennuksia todella VOI kunnostaa, voidaan vaikuttaa kehitykseen myönteisesti. Moni elää siinä uskossa, että kunnostaminen on käytännössä mahdotonta tai että jos siihen ryhtyy, maksaa se omaisuuksia. Se ei ole totta! Tämän vuoksi aivan liian monia hienoja talonpoikaistaloja puretaan vääristä syistä."

  

Riitta: "Pohjalaistalon ympärille tarvitaan tutkimustoimintaa. Julkaistulle tutkimustiedolle on suuri tarve. Esimerkiksi pohjoismaisessa yhteistyössä se on välttämätöntä. Pohjalaistalo Pohjanlahden molemmin puolin on hyvin samankaltainen - sen totesimme matkallamme Ruotsiin ennen yhdistyksen perustamista. Hälsinglandissa talot ovat osa Unescon maailmanperintöä. Pohjalaistalon on saatava ansaitsemansa huomio ja arvo myös meillä. Asialla on kuitenkin kiire, sillä rakennuksia kunnostetaan kiihtyvällä vauhdilla - eikä aina niiden arvoja kunnioittavalla tavalla. Oikeiden korjausmenetelmien ohjaus ja oikea ajankohta ovat tärkeitä. Keskeiset toimet tapahtuvat kunnissa ja rakennustarkastajilla on suuri merkitys. Valtiovallan ohjaus, mm. energiasäännökset muodostavat uhan. Määräysten tulkinnoissa on alueellisia eroja ja näitä esimerkkejä tulisi pitää esillä. Uhkana näen myös liiallisen siirtoinnostuksen tilanteissa, joissa rakennus ei ole aidosti uhanalainen omalla paikallaan. Täytyy jatkuvasti korostaa, että rakennus on aina osa ympäristöään ja siirron yhteydessä menetetään merkittävä osa sen arvoista. Jos siirrettäväksi päätyy alueensa edustavin ja parhaiten säilynyt kokonaisuus, se ei välttämättä ole aidosti uhattuna, jolloin sen voisi hyvällä omallatunnolla siirtää. Jäljellä on vain pieniä rippeitä vanhaa rakennusperintöä, joten meillä ei ole varaa siirtää muita kuin TODELLA uhanalaisia rakennuksia. Uudisrakentaminen perinteiseen tapaan on hyvä vaihtoehto, joka hyvin toteutettuna luo kulttuurisesti kestävää jatkumoa pohjalaiselle rakennusperinnölle".

Matti: "Meidän on erilaisin tavoin nostettava pohjalaisen rakennuskulttuurin arvostusta omalla alueella. Jos arvostus nousee, se poikii myös tekoja. Toinen asia on lainsäädäntöön vaikuttaminen. Tällä hetkellä kansalaisten terveys, varallisuus ja ympäristö tulevat lainsäädännössä vasta viimeiseksi tai näennäisesti huomioon otetuiksi. Jos ainoastaan lukuisat rakennusteollisuuden edustajat osallistuvat lausunnoillaan lakien valmistelutyöhön, syntyy Suomen yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta tuhoisaa rakennuslainsäädäntöä".

Juha Pouttu: "Uhkana pohjalaistaloille ovat esim. perikunnat, jotka eivät halua luopua tyhjinä olevista rakennuksistaan. Suurena uhkana on rakennusmateriaaliteollisuuden lobbaus ministeriöissä sekä EU:n energiatehokkuusvaatimukset. Pohjalainen Rakennusperintö ry voisi jatkaa aiemmin aloitettua lobbausta ministeriössä ja virkamiehille terveellisen rakentamisen ja vanhan rakennuskannan säilyttämisen puolesta. Verkostoituminen muiden Suomessa toimivien rakennusperinneyhdistysten kanssa toisi lisävoimia".   

IHANNEVISIO TULEVAISUUDESTA, JOSSA "KAIKKI SUJUU KUIN STRÖMSÖSSÄ"

Jos tarpeet ja toiveet täyttyisivät, Pohjalainen Rakennusperintö ry saisi pysyvää rahoitusta. Se voisi palkata päätoimisen toiminnanjohtajan ja sillä olisi resursseja vaikuttaa toimialueensa rakennusperinnön säilymiseen sekä pohjalaistalokulttuurin ja verkostomuotoisen toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen huomattavasti nykyistä tehokkaammin. Rakentamisen ja kunnostamisen neuvontaan tulisi kaivattua volyymia, tiedotukseen tulisi tarpeellista jatkuvuutta, kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön riittäisi voimaa ja hanketoiminta olisi keskeinen osa yhdistyksen toimintaa.  Yhdistys olisi yksi valtakunnallisen katto-organisaation alla toimivista alueellisista yhdistyksistä ja sen oman katon alla toimisi useita aktiivisia paikallisjaostoja. Yhdistys nähtäisiin alueellisen asiantuntijuuden ja käytännön kokemuksen kokoavana voimana, jolta päättävät  virkamiehet haluaisivat lausuntoja päätöksenteon tueksi. Toiminta olisi nykyisen kaltaista mm. kursseineen ja retkineen, mutta voimavaroja riittäisi myös esim. rakennusosien välittämiseen ja talkoiden järjestämiseen sekä valtakunnalliseen vaikuttamiseen mm. rakentamisen monimuotoisuuden edistämiseksi.

Tällaisen vision toteutuminen olisi hyvä kansalaislähtöinen askel kohti niitä päämääriä, jotka on kirjattu valtakunnalliseen kulttuuriympäristöstrategiaan sekä Suomen allekirjoittamiin kulttuuriperintöä koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin. 

Ja kun kerran Ylihärmässä oltiin, keskeytyi kokous häjyjen remmastuksella! Talon körttihistorian vuoksi nämä korostivat olevansa Hyviä Häjyjä etteivät tulisi pihalle heitetyiksi, mutta kyllä heistäkin ääntä lähti - komiasti lähtikin!
Kuva: Peter Båsk