Erkki Hiipakan muistolle, In Memoriam

Restaurointimestari Erkki Hiipakka jää muistoihin vahvana ja arvostettuna alan ammattilaisena. Erkki oli monessa mukana. Hän oli mukana myös, kun perustettiin Pohjalainen Rakennusperintö ry keväällä 2013 ja mukana, kun muodostettiin Pohjalaistaloverkosto syksyllä 2014. Verkostomuotoista rakennusperintöön ja pohjalaistaloihin liittyvää yritysyhteistyötä Erkki piti hyvin tarpeellisena ja hän kannustikin maakunnan osaajia lähtemään siihen mukaan. Itse hän pyrki eläkkeelle jäämisensä myötä vähentämään töiden määrää - vaikka lähtikin aina uudelleen yhtä kiinnostuneena tekemään kuntoarvioita ja antamaan ohjeita vanhojen rakennusten kunnostajille. 

Marraskuussa hän kertoi, että työt alkavat vähitellen helpottaa niin, että hän pääsee kohta enemmän mukaan yhdistystoimintaan. Sen sijaan tulikin suruviesti joulukuun kymmenentenä.

Erkki Hiipakan muistoa kunnioittaen julkaisen loppuvuonna 2013 hänestä tekemäni haastattelun: 

RESTAUROINTIMESTARI ERKKI HIIPAKKA

Erkki Hiipakka kommentoimassa sotilasvirkatalon kuntoa Janne Honkalalle
Ilmajoen Koskenkorvalla keväällä 2013

Polveileva tie kohti vanhojen rakennusten asiantuntijuutta

Nuorella miehellä ei armeijan jälkeen ollut tarkempia suunnitelmia. Ruotsissa sukuloimassa käydessä tarjoutui tilaisuus jäädä sinne töihin. Ruotsissa silkkitehtaalla oli huutava pula työntekijöistä ja sinne sai mennä saman tien. Työtä riitti niin paljon kuin jaksoi tehdä, ja palkka oli hyvä – Suomessa tuntipalkan taso oli niihin aikoihin 1,50 markkaa, kun Ruotsissa maksettiin 25 kruunua ja lisät päälle, eli siellä tienasi tunnissa lähes parikymmentä kertaa enemmän kuin Suomessa.

Ruotsista palattuaan Erkki oli vähällä ryhtyä poliisiksi, mutta Ylistarossa rakennettiin juuri uutta kunnantaloa ja kylänmies houkutteli sen sijaan rakennustyömaalle. Tuntipalkka oli 1,70  markkaa ja talvi oli erittäin kylmä. Työ oli lähinnä apupoikatyyppistä, mutta kaverin kanssa päätettiin käydä työvoimatoimistossa ilmoittautumassa kirvesmiehiksi. Seuraavana päivänä kaverukset saivatkin siirtyä betoniasemalle Seinäjoelle - eli oli käytävä ostamassa kirves, vasara ja nauloja.  Uusi työ oli pellittämistä, jossa oli uskallettava kiivetä maalarinkelkasta korkeisiin paikkoihin tekemään töitä. Parin kuukauden jälkeen firma siirsi seuraavaan kohteeseen ja Erkki varautui uusiin tehtäviin kyselemällä vanhoilta kirvesmiehiltä, miten töitä tehdään. Näin alkoi pitkäksi muodostuva ura rakennusalalla.

Muutama vuosi vierähti rakennustyömailla Seinäjoella. Hyvin nopeasti Erkki pääsi mittamieheksi – työurakoita tehtiin isoille firmoille, urakat sisälsivät kaikki työt, Erkistä tuli nokkamies ja hänelle tuli alaisia. Tässä vaiheessa rakennettiin mm. rivitaloja, Seinäjoen kauppaoppilaitos sekä toinen Koskenkorvan viinatehdas. Työoloissa oli kuitenkin yhtä sun toista, mikä alkoi tympäännyttää – rakennustyömaat olivat aravarahoitteisia, sääntöjen mukaan työmaat sai käynnistää vasta marraskuussa, jolloin kaivannot tehtiin räntäsateessa, jne. Mielessä pyöri halu siirtyä omakotitalotyyppisen rakentamisen pariin.

Uula-tuotteen perustaja Aito Uunila oli ostanut Nurmon Veneskoskelta vanhan hirsitalon, sai välikäden kautta Erkin nimen ja otti yhteyttä pyytäen tätä kunnostamaan talonsa. Siinä riitti yhdelle miehelle työtä talven yli, kun sai tehdä hitaammin ilman kiirettä. Sitten tuli Panu Kaila kuvioihin – Uunila kiersi maata maaliasioissa ja oli tullut tutuksi Kailan kanssa, ja alkoi tuottaa punamultamaalia. Erkki jutteli Kailan kanssa pitkään ja he tutustuivat toisiinsa. Kailan kehotuksesta Erkki laittoi lokakuuhun mennessä oman firman pystyyn, ja tilauksia alkoi tulla heti runsaasti mm. museoilta ja museoviraston välityksellä muista kohteista. Yrityksen perustamisen ja museovirastolta tulleiden tilausten kautta alkoi erikoistuminen vanhoihin rakennuksiin, joiden parissa työtä on riittänyt siitä lähtien –  vuodesta 1981 - runsain määrin. 

Ruotsissa karttui kielitaitoa, mistä on myöhemmin ollut paljon iloa myös rakennusperinteeseen liittyvissä tehtävissä kautta Suomen koko ruotsinkielisen rannikon ja Ahvenanmaan.  Kyky kommunikoida ruotsiksi on tärkeää näillä alueilla. Kielitaito on aina vahvuus, joka lisää työtilaisuuksia. Osaaminen ja hyvä maine tuovat tärkeitä kontakteja, joiden kautta voi avautua mahdollisuuksia arvokkaisiin työtilaisuuksiin. Kun asiakkaina on ollut kirkkohallitusta ja virastoja, kuntia ja seurakuntia, sekä vuorineuvosten kaltaisia yksityisiä tahoja jotka ovat pitäneet rakennustensa ammattitaitoista kunnostamista ja siihen kuuluvan laskun maksamista kunnia-asiana, ei laskutettu hinta ole koko uran aikana jäänyt kertaakaan saamatta. Mahdollisuus tehdä työtä oman yrityksen kautta on tekijä, joka on usein välttämätön työtilaisuuksien saamiseksi. Omassa yrityksessä puolestaan on hallittava kokonaisuudet ja palkattava väkeä, jonka osaamista voi ohjata ja jonka osaamiseen voi luottaa.                                                                                                                                                                                             

Paanukattomestariksi

Kerran Erkki oli virkamiehen kanssa Seurasaaren rakennuksia katsastamassa. Häneltä pyydettiin tarjousta alueelle siirretyn Karunan kirkon paanukaton uusimisesta. Siinä vaiheessa Erkki ”just tiäsi mikä on paanukatto”, mutta asia sovittiin ja paanukattoa mentiin tekemään. Paanukattoihin oli tutustuttava nopeasti ja niin Erkki teki – purettaessa näki, miten ne oli tehty. Samalla hän osasi katsoa missä oli vaurioita, mistä ne johtuivat, missä oli tehty virheitä ja miten virheet ja niistä johtuvat vauriot tuli korjata. Ensimmäisen hyvin tehdyn työmaan jälkeen tulivat paanukattokorjaukset vahvasti mukaan yrityksen palveluihin. Toiminta laajentui laajentumistaan, kun osaaminen tuli esiin oikeissa piireissä ja aina kirkkohallituksessa asti. Tänään Erkki Hiipakan nimi tulee esiin aina, kun kun paanukattotyömaille tarvitaan oikeaa henkilöä valvontatehtäviin.

Paanukattotyömailla Erkki tekee suunnitelmat, laatii tarvittavat asiapaperit ja hoitaa muita ”pienempiä töitä”, mm. paanukattotyömaiden valvojana.  

Toimenkuva työmaan valvojana

Porvoon kirkon työmaalla oli eri suunnittelija, mutta siellä Erkki valvoi työt puurakennevalvontaa myöten. Firma, joka siellä sai urakan ja jolle Erkki meni valvojaksi, tunsi hänen maineensa ja oli terävänä – työntekijät esiteltiin kokeneina hirsiveistäjinä. Erkki oli matkoilla juuri kun kyseinen firma aloitti työnsä. Sillä oli palkattuina kymmenen kirves- ja hirsimiestä. Erkki ehti paikalle vasta maanantaina ja kiersi katsomassa, mitä työmaalla oli siihen mennessä tehty. Meni sitten sanomaan vastaavalle mestarille, että kaikki on purettava ja aloitettava alusta. Tämä kieltäytyi. ”No kattotahan ny. Purkaasin vapaaehtoosesti, koska mistään ei sitten korvata jos jatkatta vaan, vaikka mä kiällän”. Niinpä päädyttiin purkamaan jo tehty työ. Yhä työmaalla näkyi mm. moottorisahoja, ja Erkki käski viedä ne ”vaikka jokehen, mutta täälä niitä ei käytetä”. Erkki halusi lisäksi tietää, missä nämä hirsityömiehet ovat ”veistotaitonsa” oppineet – osoittautui, että olivat olleet mm. Honkarakenteella kokoajina…  Sitten alettiin tehdä liitoksia käsityönä. Kun ne työmiesten mielestä olivat valmiita, Erkki kävi tuomitsemassa: ”Ei kelepaa, tee uuresta”. Vasta tämän jälkeen työväki alkoi uskoa, että valvoja on tosissaan, ja alkoi syntyä hyvää jälkeä.

Restaurointialan erikoisammattitutkintojen arvioijana ja restaurointimestarina

Restaurointialan erikoisammattitutkinnoissa Erkki on toiminut arvioijana kolmattakymmentä vuotta.  Tehtyään jo useamman vuoden arviointeja hän päätti itsekin kokeilla tutkinnon suorittamista. Siihen mennessä kisällitutkintoja oli arvioitu jo useita, mutta mestarin tutkinnon saaneita oli vasta 2-3 ennen Erkkiä vuonna 2003. Vieläkään niitä ei ole paljon yli viidentoista, koska tutkinto on vaativa – työnäytön on oltava vahva ja on osattava perustella täsmällisesti, miksi kukin työvaihe tehdään niin kuin se tehdään. 

Erkin oma näyttötyö oli suunnittelutehtävä, vanhan hirsitalon huolellinen dokumentointi ja sen korjaussuunnitelma ohjeistuksineen – laajana ja hyvin perusteltuna. 

Erkistä tuli restaurointikillan kunniajäsen vuonna 2008. Vuonna 2010 hän sai valkoisen apilan ritarin kunnianimen, joka tuli Klemetti-säätiön toimesta – Heikki Klemetti oli talonpoikaisen rakentamistavan suuri ihailija ja arvosti korkealle erityisesti talonpoikaisia kirkonrakentajia. 

Joitakin esimerkkejä tehdyistä töistä

•       Alvar Aallon suunnitteleman Suomi-paviljongin restaurointi Venetsiassa     suomalaisten arkkitehtiopiskelijoiden kouluttajana
•      Kolmen vanhan pohjalaistalon siirto Meilahden sairaalan lähelle syöpää sairastavien lasten ja heidän perheidensä asuinpaikaksi hoitojaksojen ajaksi. Vanhat hirsitalot valittiin rakennusmateriaaliksi niiden ongelmattoman asumisterveyden vuoksi                     
•       Kesälahden kellotapulin restaurointityön asiantuntijana ja kouluttajana. Työ palkittiin Europa Nostra restaurointialan palkinnolla, joka oli ensimmäinen Suomen saama ykköspalkinto
•          Tyrvään Pyhän Olavin kirkon paanukaton uusimistyö, minkä jälkeen kirkko tuhoutui tuhopoltossa. Talkoolaiset rakensivat kirkon ja katon uudelleen Erkiltä saamiensa oppien ollessa vielä tuoreessa muistissa
•           Kirkniemen kartanon restaurointi Lohjalla
•          UNESCO:n maailmanperintökohteessa Verlan tehdasmuseoalueen Patruunan pytingin kunnostus sekä alueen kunnossapitoon liittyvää koulutusta, suunnittelua, urakointia ja valvontatehtäviä

Europa Nostra –palkinto Kesälahden kellotapulin restaurointityöstä tuli juuri silloin, kun tunnettu italialainen poliitikko Silvio Berlusconi oli vastikään vieraillut Suomessa, tutustunut 1700-luvulla rakennettuun puukirkkoon, verrannut siitä Rooman taideaarteisiin ja sanonut, että suomalaiset puukirkot olisi Italiassa pyyhkäisty maan tasalle. Palkinto jaettiin Berlusconin kotimaassa Italiassa, ja tilaisuus oli näyttävä – koko kaupungilla oli vapaapäivä, koululaiset ja päiväkotilapset heiluttivat katujen varsilla eri maiden lippuja, ja itse palkinnon luovutti Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Infanta Dona Pilar de Borbon. Europa Nostran ykkössijaa ei olisi annettu Berlusconin kuvailemalle purkukohteelle. Sellainen voidaan myöntää ainoastaan merkittävälle arvokohteelle, jonka kunnostus on tehty esimerkillisesti, oikein ja kunnolla. Nyt se myönnettiin suomalaiselle puukirkolle ja Erkki Hiipakalle kunnostustyön tekijänä. 

Homma jatkuu

Työnteko on jatkunut eläkkeelle asti, koska kysyntää riittää, eikä Erkillä ole aikomustakaan lopettaa niin kauan kuin terveyttä riittää. ”Koko ikänsä kun on matkustanu, tulis kipiäksi jos jäis kotia”. Konsultoinnit ovat tulleet toimenkuvaan lähinnä viime vuosien aikana – niitä Erkki tekee laidasta laitaan. Arvorakennusten osalta hän tekee kuntotutkimuksia museoille, kartanoille ja kirkoille. Arkkitehtien suunnittelemille ja rakennuttamille kohteille hän ei tee kuntotutkimuksia. Viime vuoden aikana on tullut pitkälti toistakymmentä tilausta arvioimaan vanhojen pohjalaistalojen kuntoa.

Lapualla myynnissä oleva vanha Alanurmon koulu on yksi niistä viimeaikaisista kohteista, joita Erkki on käynyt katsomassa. Alustavan arvion mukaan rakennuksen kunto on hyvä ja hänellä on selkeä käsitys siitä, mistä päälle päin näkymättömiä vaurioita saattaa löytyä. Syntyykö koulusta kauppoja vai saako se pysyä paikallaan, se jää nähtäväksi. Erkin mielipide on, että rakennuksen tulisi pysyä paikallaan. Jos purkamisen ainoana syynä on, että tilalle pitäisi saada rivitalo tai että niin suuren rakennuksen ottaminen uuteen käyttöön on hankalaa, hyvä ajatus olisi muuttaa se 2-3 perheen kodiksi. Villa Nybackan, joka siirrettiin Helsingissä pois presidentin uuden virka-asunnon alta, osti kolme perhettä yhdessä omaksi kodikseen. Siirtotyö oli Erkin toteuttama, ja siinä käytettiin uudelleen lähes kaikki siirrettävissä oleva rakennusmateriaali peltikattoa ja purueristeitä lukuun ottamatta.

Alan tulevaisuudennäkymät

Päällimmäisenä näkyy, että tarve tekijöistä kasvaa koko ajan, ja vauhdilla. Huolestuttavaa on, että osaavat tekijät vähenevät samaan tahtiin. Kisälli-mestari -systeemi ei ole enää toiminnassa, ja se tulisi saada takaisin. Esimerkiksi paanukattoasioissa löytyy enää kaksi hyvin osaavaa yrittäjää – niiden rinnalla markkinoille pyrkivät paikalliset rakennusliikkeet, joilla ei ole tarpeellista osaamista. Tällaisissa kohteissa on tiedettävä ehdottomasti, miten työ pitää tehdä. Tarvittaisiin vähintään asiasta perillä olevia konsultteja, jotka pystyisivät ohjaamaan työn toteuttajia.                                                                                                                                                                                              

Restaurointikisällejä koulutetaan vielä Itä- ja Pohjois-Suomessa, mm. Oulussa ja Rovaniemellä. Vaikka hyväksyttyjä tutkintoja tulee, alalle töihin lähtee kuitenkin vain 3-4 kymmenestä tutkinnon suorittaneesta, jos sitäkään. Lisäksi koulutukset on sidottu työttömyyspäivärahoihin – että pääsisi koulutukseen, olisi oltava ensin työtön. Huono tapa hakeutua kurssille on myös, että sinne on hakeuduttava päivärahan menettämisen pelossa – näin koulutetaan niitä joita asia ei kiinnosta, kun taas ne joita asia kiinnostaa, eivät koulutukseen pääse.

Erkin omalla yrityksellä on ainakin neljä jatkajayritystä, joiden perustajat ovat aikaisemmin olleet hänellä töissä. Paljon on myös hyviä työntekijöitä, jotka eivät syystä tai toisesta perusta omaa yritystä. Kynnyksenä ovat maksuvelvoitteet, monimutkaisilta tuntuvat kirjanpidolliset tehtävät sun muut – kunnon kirvesmiestä harvoin kiinnostaa oman yrityksen perustaminen. Tämän vuoksi kaivattaisiin palvelua yksittäisille työntekijöille, ettei heidän itsensä tarvitsisi hoitaa kaikkia mahdollisia yritystoiminnan edellyttämiä paperitöitä. Myös kotitalousvähennyksen hyödyntäminen edellyttää paperinpyöritysruljanssia – moni päättää, että töitä on helpompi tehdä pimeästi.

”Raha on Etelä-Suames. Siälä vanhojen talojen kunnostamisen buumi on kestäny jo parikymmentä vuatta. Naiset on siinä asias aktiivisia – äijät tuloo peräs, kun eivät uskalla vastustaa”.  

Verkoston jäsenten tarinat; Hanna Ranto

VENTELÄ JA SEN EMÄNNÄT

Hanna on Pohjalaistaloverkoston puheenjohtaja, ja hän on mukana verkostossa sekä yrittäjänä - arkkitehdin ja sisustusarkkitehdin ominaisuudessa - että talonomistajajäsenenä. Ventelän talo Jalasjärvellä onkin hieno esimerkki perinteisestä eteläpohjalaisesta rakentamistavasta. Maakirjojen mukaan paikalla on asuttu 1600-luvulta lähtien, mutta nykyisen talon rakennusvuodesta ei ole tarkkaa tietoa. Varhaisimmat vuosiluvut löytyvät piharakennuksesta 1750-luvulta. Perimätiedon mukaan taloa on joskus lyhennetty. Hanna arvelee, että talo on voinut olla alunperin paritupa, josta on myöhemmin purettu toinen tupa pois. "Toisesta päästä on löytynyt vuosiluku 1870-luvulta. Ehkä muutostyöt tehtiin juuri tuolloin".

Hanna alkaa tarinoida talon entisistä asukkaista: "Talo oli ollut tietyllä tavalla pitkään varsinainen naisten talo. 1850-luvulla talossa asui vielä paljon väkeä. 1820-luvulla syntyneellä isännällä oli emäntänsä kanssa seitsemän lasta, ja taloon muutti vielä takaisin hänen siskonsa kymmenen lapsensa kanssa. 1870-luvulla emäntä kuitenkin kuoli, ja lapsetkin olivat jo täysi-ikäisiä. Isäntä meni uusiin naimisiin viisikymppisenä. Talo on varmaan silloin tuntunut aika suurelta, joten perimätieto talon lyhentämisestä siinä vaiheessa kuulostaisi järkevältä. Toisesta avioliitosta syntynyt tytär Alina jäi pitämään taloa vanhempien kuoleman jälkeen. Kun hän jäi leskeksi, oli hänellä kaksi lasta - minun isotätini ja paappani. Alina oli vahva emäntä ja oman aikansa verkostoitumisen esimerkki; kun naapurustosta tuli Ala-Ventelän talo myyntiin, pankinjohtaja vihjaisi siitä ensiksi hänelle. Alina halusi ostaa talon, mutta kysyi kuitenkin mielipidettä pojaltaan eli minun paapaltani. Paappa ei olisi uskaltanut lähteä kauppoja tekemään, mutta Alina teki ne silti".

Kun Alina kuoli, Hannan paappa muutti naapuriin ja rakensi siihen uuden talon. Paapan isosisko Aini jäi Ventelään. Hänen tarinansa on varsin surullinen, sillä hän oli erehtynyt naimisiin huonon miehen kanssa. "Mies ei välittänytkään tuoreesta vaimostaan vaan alkoi heti häiden jälkeen muuttaa yhteistä omaisuutta rahaksi ja käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa. Alkoi pitkä oikeudenkäyntiprosessi, jonka päätteeksi avioliitto lopulta saatiin mitätöityä 1950-luvulla. Oikeuden käyminen ei ollut halpaa.  Aini asui yhtä ainokaista huonetta isossa talossa, joka tällä tavoin oli jo edelliseltä vuosikymmeneltä lähtien ollut enempi tai vähempi tyhjänä."

Hanna oli pieni kuusivuotias tyttö siinä vaiheessa, kun hänen vanhempansa alkoivat etsiä omaa vapaa-ajan paikkaa. Erilaisia kohteita käytiin katsomassa, mutta Ventelään lopulta tultiin. "Se oli vahva identiteettijuttu, joka voitti kaikki muut vaihtoehdot. Aini oli kuollut, piha kasvoi nokkosta ja osa talon ikkunoista oli rikki", kertoo Hanna. "Kesä meni katon pesemiseen ja naulojen sekä tapettien irrotteluun, jossa minäkin touhusin mukana. Korjaaminen kävi kuitenkin etätyönä liian raskaaksi. Niinpä myöhemmin silloin jo eläkkeellä ollut kirvesmies Aatos Välimäki tuli mukaan. Hän osasi tehdä vanhaan malliin - oli välillä vähän itsepäinenkin välillä eikä tehnyt aina niin kuin pyydettiin - mutta osasi, ja oli taitava". Hannan äiti kuoli sitten 1980-luvulla, mutta isä asui  eläkkeellä ollessaan Ventelässä aina maaliskuusta itsenäisyyspäivään joulukuulle saakka. "Pimiästä hän ei tykännyt, joten hän muutti kaupunkiin aina talveksi", Hanna muistelee hymyillen. Hanna muutti sittemmin oman perheensä kanssa Oulusta Jyväskylään edesmenneen isän asuntoon ja asuu siellä edelleen. Ventelä on perheen ahkerassa käytössä ja siitä pidetään hyvää huolta - nykyisen emännän ammatti on sille takuuna!   

PANU KAILAN PIENEEN TYTTÖÖN TEKEMÄ VAIKUTUS JOHTI ARKKITEHDIN URALLE

Hanna oli alle kymmenvuotias kun hän tapasi elämänsä ensimmäisen arkkitehdin. Hän oli nykyinen arkkitehtuurin emeritusprofessori Panu Kaila, joka tuolloin työskenteli Ilmajoen Yli-Lauroselassa. Kaila teki Hannaan suuren vaikutuksen. Kailan kirja Pohjalainen talo ilmestyi ja siinä oli myös Ventelän talon kuva. Hannaa hymyilyttää: "Siinä näkyi miten maalipurkki oli mennyt katolla nurin vellikellon katosta maalattaessa ja läiskä levinnyt pitkin kattoa".

Lukion kolmannen luokan aikana joulun jälkeen Hannan ammatinvalinta alkoi kirkastua. Siihen saakka hän oli uskonut opiskelevansa luokanopettajaksi, mutta päätöksen kypsyttyä hakikin opiskelemaan arkkitehtuuria ja pääsi sisään toisella hakukerralla. Oulu oli silloin vaihtoehto numero yksi, koska se oli pinnalla ja näkyi tiedotusvälineissä.  

Valmistuttuaan Hanna teki ensin enimmäkseen julkisia rakennuksia ja kymmenen vuoden ajan liikerakentamista, sitten tuli halu päästä vanhojen talojen pariin. Hän kokee, että "tavallaan juuri Ventelän talo on antanut minulle hienon ammatin. Olen kunnostanut Ventelää ja kiintynyt siihen ja maksan nyt sen tekemää palvelusta takaisin pohjalaistalojen ja muiden vanhojen talojen kautta. Olen palannut takaisin samojen asioiden pariin, mitkä alunperin vaikuttivat ammatinvalintaani. Toki edelleen osaan kaikkea muutakin". Hanna toimii valtakunnallisesti ja on tehnyt erityisesti Keski-Suomessa paljon töitä vanhojen talojen parissa. Kuitenkin juuri pohjalaistalojen parista Hanna toivoo löytyvän nykyistä enemmän töitä. Tällä hetkellä on vireillä yksi moderniin pohjalaistaloon liittyvä hanke - sekä vanhat että uudet kiinnostavat!

ARKKITEHDIN NÄKÖKULMIA AJAN ILMIÖIHIN

Ventelän kauniiksi laitettu porstua.

Arkkitehtina Hannaa harmittaa, että varsinkin asuntotuotanto on etääntynyt melko kauas itse käyttäjästä, joka tulee prosessiin mukaan vasta aivan loppuvaiheessa. Näkövammaisille suunnitellessaan hän huomasi, miten merkittävää on kaikki se, mikä ei näy. Asumisen on tuotava iloa paitsi visuaalisesti, myös arjen sujumisen kannalta. Suunnittelun tehtävänä on helpottaa ihmisten arkea toiminnallisesti. Isojen ja pienten projektien ero on siinä, että pientaloja suunniteltaessa  lopullinen käyttäjä on paljon lähempänä. Hanna pitää kuitenkin myös isoista projekteista ja niiden prosessista. Työn suola onkin juuri siinä, että porukka jonka kanssa työtä tehdään -  käyttäjät ja rakennuttajat - vaihtuvat ja työhön sisältyy aina uusia haasteita ja ratkaistaviksi tarkoitettuja ongelmia. Koko ajan tulee nähneeksi erilaisia työ- ja elämisympäristöjä, joista voi aina oppia uutta! 

Mikä on arkkitehdin työssä hankalaa? Hanna miettii ja vastaa sitten: "Siihen tulee koko ajan lisää hallittavia asioita, mm. jatkuvasti muuttuvat energia-asiat, piirustuskäytännöt ja ohjelmat  - nykyisin ollaan kaukana tussista ja piirustuspöydästä. Määräykset tiukkenevat koko ajan ja tulee uusia tehtäviä, joista osa on hyviä mutta toiset hankalampia. Tällä hetkellä lainsäädännön kehitys aiheuttaa huolta". Tässä välissä tulee pieni hiljaisuus. Sitten Hanna jatkaa: "Kun tietää, mitä on toisaalta hyvä laatu, ja toisaalta mitä nykyiset vaatimukset edellyttävät, pistää ankarasti miettimään onko lopputuloksena terveellinen rakentaminen. Arkkitehti joutuu sovittamaan oman osaamisensa olemassa olevaan lainsäädäntöön, ja tämän vuoksi se huolettaa. Asioita tulisi tutkia enemmän ja koerakentamista tulisi olla pidemmältä ajalta ennen kuin lakeihin tehdään suuria muutoksia – nykyisin energiansäästön nimissä. Kansainväliset ilmastosopimukset velvoittavat ja siitähän tämä johtuu... Mutta jos huoneiden lämpötilaa laskettaisiin yleisesti 1-2 astetta, olisi sillä loppujen lopuksi sama ilmastollinen vaikutus kuin rakennusten eristevahvuuksien lisäämisellä.  Sen sijaan ollaan niin mukavuudenhaluisia, että otetaan mieluummin uusien rakennusmääräysten mukanaan tuomat riskit. Ilmastonmuutos on tärkeä ja vakava asia, mutta kyllä näitä asioita pitäisi osata parantaa jollain muulla tavalla, kuin ihmisten terveyttä riskeeraten!"

"Siirrettävien rakennusten osalta tilanne on pahin. Hirsirakentamisessa yleensä määräykset kiristyvät  edelleen ja se tehdään vaihtoehtona muutenkin vaikeaksi. Kattoon pannaan puoli metriä tavaraa – mutta onko sekään turvallista, kun liikaa eristetään. Entä seinä? Seinän tehtävä on suojata kosteudelta ja tuoda lämpöä. Seinä on ollut meille vuosisatoja turvan symboli. Nyt se onkin riski; siinä on paljon erilaisia materiaaleja ja lukuisia kerroksia, ja koko ajan pelätään mitä sen sisältä löytyy". Hanna hymyilee hieman ilkikurisesti ja lisää: "Lasiseinä näkyy läpi, ja olen alkanut  ymmärtää sen edut. Sen kanssa ei tarvitse miettiä, mitä sen sisältä löytyy, kun se näkyy koko ajan läpi asti". Sitten hän taas vakavoituu: "Seinän koko käsite on muuttunut. Seinään liittyy tänä päivänä paljon erilaisia pelkoja ja laskentakaavioita - mutta liittyykö siihen edelleen mielikuva turvallisuudesta? Vaikka tuossa hiukan heitin lasiseinistä, niin mielestäni seinän pitäisi saada takaisin se arvo, joka sillä on vuosisatoja ollut. Seinä on hieno elementti, johon liittyy erilaisia arvoja, pintoja, värejä – mahdollisuuksia!".

SAVUPIRTTI JA VERSAILLES?

Hanna on tuonut ulkomaisia vieraitaan käymään Ventelässäkin, ja he ovat kovasti ihmetelleet ja olleet kiinnostuneita talosta. Kansainvälistymisestä hänellä on mielessä tutkimukseen liittyviä ajatuksia: "Yleensä vertailu Suomalaisten ja ulkomaisten rakennusperintökohteiden välillä johtaa vertailemaan savupirttiä ja Versaillesia - ja tämä sitten tulkitaan niin, että kaikki elämä täällä on ollut köyhää ja vaatimatonta, kun samaan aikaan Keski-Euroopassa on rakennettu linnoja ja palatseja. Kuva voi hiukan muuttua, kun verrataan keskenään keskieurooppalaista ja suomalaista talonpoikaa, vaikka 1700-luvulla. Eli on selvää, että Keski-Euroopassa aateliset ovat olleet huomattavasti vauraampia kuin suomalaiset aateliset. Mutta elintasoero keskieurooppalaisten ja suomalaisten talonpoikien välillä ei välttämättä ole ollutkaan yhtä silmiinpistävä kuin aatelisilla keskenään. Tämä kielii osaltaan yhteiskuntamme pitkästä tasa-arvoisuuden historiasta. Talonpoikaista rakentamista koskevaa kirjallisuutta eri maista on vaikea löytää, vaikka sitä varmasti on.  Talonpoikaisen rakentamisen tutkimuskaan ei ole maailmallakaan kovin yleistä - mutta sen tiedon jakaminen kiinnostaisi". 

Kerran Japanissa matkaillessaan Hanna kävi Shirakawa-Go -nimisessä pienessä kylässä. Kylän rakennuskanta koostuu olkikattoisista ja jyrkkäharjaisista taloista, jotka nyt ovat UNESCO:n maailmanperintökohteena. Kylä oli autioitumassa, mutta kun se sai kansainvälistä tunnustusta, ihmiset alkoivat muuttaa takaisin. Titteli nosti arvostusta. "Pohjalaistalon kanssa on varsin samanlainen tilanne; kansainvälinen kiinnostus voisi olla meille hyvä asia", toteaa Hanna. "Ammattitaitoa kiinnostuksen herättämiseksi kyllä löytyisi. Agrimatkailu on jossain määrin nouseva trendi maailmalla. Esimerkiksi Italiassa sitä kehitetään, ja voisin kuvitella että talonpoikaisia rakennettuja ympäristöjä löytyisi mukaan verkostoihin, joiden tavoitteena voisi olla tiedon jakaminen ja kohteista kiinnostuneiden matkailijoiden liikkuminen maasta toiseen. Tällaisella toiminnalla voisi olla arvaamattoman myönteisiä vaikutuksia".  

Ventelän kamarin erikoisia seinämaalauksia.

HANNAN ODOTUKSIA TULEVAISUUDELTA

Tulevaisuudelta Hanna odottaa puurakentamisen lisääntymistä, jota hän mielellään on itsekin edistämässä ja tekemässä. "Perinteisesti oppineita ja taitavia kirvesmiehiä minä arvostan. Olen silti alkanut ymmärtää myös puisten tilaelementtien käyttöä, koska ne ovat nykyisten rakennusmääräysten vuoksi mahdollisuus rakentaa kosteudelta turvassa, suojatuissa oloissa, mielellään tutun ja pysyvän työporukan kanssa". Mitä tulee potentiaalisiin yhteistyökuvioihin, niistä Hanna esittää toivomuksensa näin: "Yhteistyö esimerkiksi puusepän kanssa huonekaluihin liittyen olisi mukavaa. Tarvetta olisi myös sellaisille LVI-suunnittelijoille, jotka pystyvät tekemään painovoimaisen ilmanvaihdon edellyttävät laskelmat. Painovoimaista ilmanvaihtoahan ei suinkaan ole kielletty, mutta laskelmat on oltava - ja sellaisten tekijöitä on tavattoman vaikea löytää. Ammattilaiset on koulutettu uskomaan koneisiin ja laitteisiin, eikä vaihtoehtoisiin ratkaisuihin liittyvää osaamista tahdo löytyä. Pohjalaistaloverkostossa sellainen osaaja olisi arvokas ja tarpeellinen lisä, ja verkoston kautta tämän tyyppiselle osaajalle löytyisi myös asiakkaita".   

Verkoston jäsenten tarinat; Pohjalainen Rakennusperintö ry

SYNTYSANAT MERELLISISSÄ TUNNELMISSA

Oli vuosi 2012 ja Ruotsin Hälsinglandissa jännitettiin, tulisiko sikäläinen talonpoikainen rakennusperintö saamaan UNESCO:n maailmanperintöstatuksen vai ei. Hakemus oli jätetty jo toiseen kertaan. Keväällä oli tavattu hälsingeläisiä Vaasassa ja näytetty heille kuvia eteläpohjalaisista kaksfooninkisista. Kuvat hämmästyttivät ruotsalaisia ja he alkoivat miettiä, että mikäli hälsingeläistalojen status vieläkin jäisi puuttumaan, voisi sitä hakea yhdessä pohjalaistalojen kanssa. Yhtäläisyydet kun ovat alueiden rakennusperinnössä sen verran suuria - ja hakuperusteisiin voisi yhdessä saada lisää painoarvoa.

Hälsingeläistalot saivat maailmanperintöstatuksensa heinäkuussa ja Kitinojan Koto-projekti toteutti  Ruotsiin tutustumismatkan elokuussa. Mukaan lähti kymmenen rakennusperintöaktiivia Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjanmaalta. Matka oli tavattoman antoisa ja paluumatkalla matkaseurueessa käytiin innostunutta keskustelua. Haluttiin tiivistää yhteistyötä rannikon ruotsinkielisten ja sisämaan suomenkielisten pohjalaisalueiden välillä, parantaa tiedonkulkua ja luoda rakenteita, joiden kautta olisi mahdollista kiinnittää suurempaa huomiota pohjalaisen rakennusperinnön arvoihin jotka eivät missään kohtaa häviä hälsingeläisille. Samoin haluttiin lähteä kehittämään suunnitelmallista toimintaa pohjalaisen rakennusperinnön ympärille. Pohjalainen Rakennusperintö ry:n / Österbottens Byggnadsvård rf:n syntysanat taisivat tulla lausutuksi siellä – Uumajan ja Vaasan välisellä meritaipaleella elokuisessa auringonpaisteessa, suolaisten aaltojen päällä. Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueella kaksikielisenä toimivan yhdistyksen varsinainen perustamiskokous pidettiin Ilmajoella keväällä 2013.

Pohjalainen Rakennusperintö ry:n syyskokous oli 22.10.2016 Ylihärmässä Keski-Kankaan kylätalolla.
Kuvaan ehdittiin saada osa hallituksen jäsenistä. Vasemmalta: Juha Pouttu Laihialta, Matti Mäkelä Lapualta, Elof Granholm Mustasaaresta, Anni Lehtimäki Ilmajoelta, Outi Orhanen Kurikasta, Riitta Jaakkola Nurmosta, Peter Båsk Mustasaaresta sekä Juha Paalijärvi Ylistarosta.

Haastattelua varten tavoitettiin vuoden 2016 puheenjohtaja Riitta Jaakkola, Juha Pouttu, Matti Mäkelä, Terhi Pirilä-Porvali ja Peter Båsk sekä uudet jäsenet Juha Paalijärvi ja Susann Rabb.

RAKENNUSPERINTÖ OSANA OMAA ELÄMÄÄ JA YMPÄRISTÖÄ

Riitta Jaakkola osuu olemaan tästä joukosta ainoa, joka ei asu pohjalaistalossa. Sen sijaan hänen työnsä liittyy suoraan kulttuuriympäristön arvoihin. ”Laadin mm . kulttuuriympäristöohjelmia ja teen työtäni paitsi Etelä-Pohjanmaalla myös ruotsinkielisellä rannikolla”. 

    

Juha Poutun perhe asuu vanhassa pohjalaistalossa, Laihianjoen kulttuurimaisemassa arvokkaaksi määritellyn viljelymaiseman laidalla. ”Minun kiinnostukseni rakennusperinteeseen ja pohjalaistaloihin konkretisoituu fyysisesti oman vanhan talon ja kaikkien sen pihapiirin rakennusten kunnostamisessa”. Työkseen Juha toimii tehtaanjohtajana Härmässä.  

Matti Mäkelä asuu perinteisessä jokivarren nauhakylässä Lapuan Alapäässä, missä on säilynyt vanhan asutuksen ja tonttien muoto. Vanhat rakennukset ovat kuitenkin vähälukuisia. ”Onneksi jokirannassa olevat kolme naapuriamme ovat vanhoja taloja ja Vaasantien takaa avautuu Härmään asti ulottuva Alajoen viljelymaisema, eli olemme lakeuden laidalla". Matin ja hänen perheensä koti on siirretty vanha pohjalaistalo. "Minua kiinnostaa pohjalaistaloihin liittyvä tieto rakentamisesta ja aluekulttuurista, joita haluan opiskella.” Matti on tohtorikoulutettavana Helsingin Yliopiston Ruralia-instituutissa Seinäjoella ja valmistelee pohjalaistaloihin liittyvää artikkeliväitöskirjaa.

Terhi Pirilä-Porvalin perheen koti on vanhassa pohjalaistalossa Kyrönjoen kulttuurimaisemassa, missä korostuvat jokirantojen peltolakeudet ja pohjalaistalot pihapiireineen. ”Toteutan parhaillaan suurta unelmaani eli teetän entisöintitöitä 1820-luvulta peräisin olevassa sukutalossamme. Se on perinteinen puolitoistafooninkinen pohjalaistalo Ilmajoella. Urakka on todella iso, mutta talossa on menneiden vuosikymmenten henki tallella ja minä uskon ja toivon, että näin se säilyy seuraavillekin sukupolville”. Terhi on ammatiltaan toimittaja, joka tällä hetkellä hoitaa kotona pieniä lapsiaan.

Peter Båsk on omistanut kohta 50 vuotta elämästään rakennusperinnölle ja kulttuurimaisemalle. "Isoisäni oli rakennusmestari ja yrittäjä. Hän sekä kansakoulunopettaja Gunnar Rosenholm, joka perusti Stundarsin museon, opettivat minut kunnioittamaan rakennusperinnön arvoja". Peter valmistui rakennusmestariksi 1971 ja oli paria vuotta myöhemmin perustamassa Stundars ry:tä Sulvalla. Sen toiminnanjohtajana hän oli vuodesta 1984 vuoteen 2006 ja tämän jälkeen intendenttinä eläkkeelle saakka vuoteen 2016. Hänelle on myönnetty seniori-intendentin arvonimi. "Asun Stundarsin asuntoalueella, joka muodostuu perinteisistä pohjalaistaloista. Alue valittiin Suomen parhaaksi asuinalueeksi vuonna 2008 ja se sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaassa kulttuurimaisemassa Söderfjärdenin reunalla".

    

Juha Paalijärvi työskentelee ohjelmistoinsinöörinä ja asuu perheineen Kitinojan perinnekylässä, jonne hän on rakentanut perinteisen pohjalaistalon uudesta hirrestä. ”Toivon, että asuinympäristöni tulevaisuudessa muodostuu uusista ja siirretyistä pohjalaistaloista, sillä perinnekylässä on yhteensä 12 tonttia. Tällä hetkellä siellä on valmistumassa meidän talomme lisäksi toinenkin, joka on siirretty vanha pohjalaistalo. Henkilökohtaisesti olen aina ihaillut komeita ja ryhdikkäitä pohjalaistaloja. Mielelläni näkisin niistä mahdollisimman monen säilyvän paikallaan tai siirrettynä. Perinteinen pohjalainen pihapiiri on säilytettynä ja hoidettuna komea”.

Susann Rabb kertoo syntyneensä ja kasvaneensa - ja asuvansa edelleen - eteläisessä Vassorissa Mustasaaressa. ”Isän sukutalo Västerhankmossa puhutteli minua aina. Siinä talossa ja taloa ympäröivillä pelloilla minä juoksentelin uteliaana pikkulapsena haluten aina olla isän mukana tilan töissä. Talo oli perinteinen, isän suvun vuonna 1876 rakentama paritupa. Unelmoin, että jonain päivänä saisin asua samanlaisessa - ja tänään minä asunkin juuri siinä samassa talossa! Sitä on vain siirretty jonkin matkaa omalle asuinpaikalleni. Talon laittaminen oli iso, mutta antoisa urakka. Prosessin myötä sain paljon samanhenkisiä, vanhoista taloista ja niiden säilyttämisestä ja hoitamisesta kiinnostuneita ystäviä. Sen kautta löysin myös tämän yhdistyksen”. Susann on mukana mm. Mustasaaren rakennuslautakunnassa. 

Dynaamiset Rakenteet ry:n Juho Laaksonen puhui Pohjalainen Rakennusperintö ry:n kokousväelle luonnonmukaisten rakenteiden hengittävistä ominaisuuksista, energiatehokkuudesta ja rakentamisen tulevaisuudesta.
Kuva: Riitta Jaakkola

YHTEISTYÖ VAATII RAJOJEN RIKKOMISTA

Yksi Pohjalainen Rakennusperintö ry:n toiminnan tavoitteista on yhteistyön ja vuorovaikutuksen lisääminen yhdistyksen toimialueella. Kysyin kaikilta, mitkä asiat heidän mielestään ovat tämän toiminnan esteenä ja miten esteitä voisi poistaa?

Toimintaa vaikeuttaviksi asioiksi mainittiin vanhat asenteet, joissa tuijotetaan ihan liikaa kieli- tai maakunta- tai kuntarajoihin. Toisaalta myös toimialueen koko asettaa haasteita - Vanha Vaasan lääni on laaja, emmekä tunne vielä riittävästi toistemme rakennuskulttuuria ja sen eroja. Pohjalaistalokulttuurin maantieteellinen alue on kuitenkin rajoja laajempi. Suurimpana toiminnan ongelmana nähtiin aktiivisten jäsenten vähäisyys sekä pienet taloudelliset voimavarat.

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että esteet poistuvat kun ne vain halutaan poistaa.  Siihen tarvitaan myönteisyyttä ja avoimuutta, jatkuvaa tiedon lisäämistä ja keskinäistä kommunikointia. Riitta pohtii kielikysymystä: "Rannikolla kieli muodostaa paikoin esteen yhteistyölle. Siellä mm. ohjeita haetaan Ruotsissa julkaistusta korjausrakennuskirjallisuudesta. Tärkeintä olisi kuitenkin yhteinen ja paikallisia erityispiirteitä sisältävä pohjalaistalokulttuuri. Sen vuoksi tiedotustoimintaa on jatkossa aina vaan lisättävä. Niinpä yhdistys panostaa jatkossa yhä enemmän paikallistoimintaan koko alueella sekä toimii johdonmukaisesti kaksikielisenä". Matti puolestaan toteaa, että "Yhdistyksemme on mielestäni onnistunut lisäämään vuorovaikutusta jo huomattavasti. Pitkät etäisyydet ovat tietysti jonkinlainen hidaste, mutta toisaalta kokouksia, retkiä ja kursseja pyritään järjestämään eri puolilla aluetta, jolloin kaikki kiinnostuneet voivat tulla mukaan".

Kokouksen yhteydessä järjestettiin kävelykierros naapuruston vanhan rakennuskannan parissa - tässä
Ala-Talkkarin pihapiiriä! Kuva: Riitta Jaakkola

PAINAVAA PUHETTA POHJALAISTALOKULTTUURIN UHKISTA JA MAHDOLLISUUKSISTA

Terhi: "Uhkia ovat edelleen piittaamattomuus rakennusperinnöstä ja se, että esimerkiksi rahallisen hyödyn perässä jyrätään vanhoja pihapiirejä arvokkailta tonteilta. Virkamiehillä ja kuntien päättäjillä olisi usein mahdollisuuksia puuttua tähän, mutta halua ja selkärankaa tuntuu joskus uupuvan. Eri kunnissa on selvästi erilainen kulttuuri ja erilaiset arvostukset. Mahdollisuutena näen kuitenkin sen, että rakennusten omistajat ja usein nuoret sukupolvet tajuavat rakennusperinnön arvon ja ovat valmiita myös satsaamaan rakennusten kunnostamiseen. Tässä yhdistyksen on tuettava yksityisiä henkilöitä; annettava neuvoja, yhteystietoja ja vertaistukea, jotta kukin tahollaan jaksaa ponnistella isojen kunnostusurakoiden kanssa."

Juha Paalijärvi: "Tällä hetkellä näen mahdollisuudet hyvinä. On hyvä, että perinteisistä pohjalaistaloista keskustellaan julkisuudessa enemmän kuin aiemmin. Edelleen suurimpana kynnyksenä kiinnostuneilla rakentajilla on tiedon hajanaisuus ja vaikea saatavuus. Lisäksi viranomaisten kanssa saattaa tulla hankaluuksia, kun poiketaan valtavirtarakentamisesta. Uudisrakentajana olen kaivannut lisää tietoa mm. materiaalien toimittajista sekä henkilöistä jotka osaavat auttaa energialaskelmien tekemisessä. Yleisesti tarvitaan tietoa myös myynnissä olevista rakennuksista - sekä paikalla kunnostettaviksi tarkoitetuista että purku-uhan alaisista ja mahdollisesti vielä siirtokunnossa olevista".

Peter: "Valtio kannustaa liioiteltuun energiansäästöön, mikä aiheuttaa suurta vahinkoa suomalaiselle kulttuuri- ja rakennusperinnölle. Kielirajat ylittävällä yhteistyöllä sekä pohjalaismaakunnissa että ruotsalaisten kanssa voimme vahvistaa yleistä osaamista sekä ymmärrystä rakennusperinnön arvoista".

Susann: "Lisäämällä osaamista ja tietoa siitä, että vanhoja rakennuksia todella VOI kunnostaa, voidaan vaikuttaa kehitykseen myönteisesti. Moni elää siinä uskossa, että kunnostaminen on käytännössä mahdotonta tai että jos siihen ryhtyy, maksaa se omaisuuksia. Se ei ole totta! Tämän vuoksi aivan liian monia hienoja talonpoikaistaloja puretaan vääristä syistä."

  

Riitta: "Pohjalaistalon ympärille tarvitaan tutkimustoimintaa. Julkaistulle tutkimustiedolle on suuri tarve. Esimerkiksi pohjoismaisessa yhteistyössä se on välttämätöntä. Pohjalaistalo Pohjanlahden molemmin puolin on hyvin samankaltainen - sen totesimme matkallamme Ruotsiin ennen yhdistyksen perustamista. Hälsinglandissa talot ovat osa Unescon maailmanperintöä. Pohjalaistalon on saatava ansaitsemansa huomio ja arvo myös meillä. Asialla on kuitenkin kiire, sillä rakennuksia kunnostetaan kiihtyvällä vauhdilla - eikä aina niiden arvoja kunnioittavalla tavalla. Oikeiden korjausmenetelmien ohjaus ja oikea ajankohta ovat tärkeitä. Keskeiset toimet tapahtuvat kunnissa ja rakennustarkastajilla on suuri merkitys. Valtiovallan ohjaus, mm. energiasäännökset muodostavat uhan. Määräysten tulkinnoissa on alueellisia eroja ja näitä esimerkkejä tulisi pitää esillä. Uhkana näen myös liiallisen siirtoinnostuksen tilanteissa, joissa rakennus ei ole aidosti uhanalainen omalla paikallaan. Täytyy jatkuvasti korostaa, että rakennus on aina osa ympäristöään ja siirron yhteydessä menetetään merkittävä osa sen arvoista. Jos siirrettäväksi päätyy alueensa edustavin ja parhaiten säilynyt kokonaisuus, se ei välttämättä ole aidosti uhattuna, jolloin sen voisi hyvällä omallatunnolla siirtää. Jäljellä on vain pieniä rippeitä vanhaa rakennusperintöä, joten meillä ei ole varaa siirtää muita kuin TODELLA uhanalaisia rakennuksia. Uudisrakentaminen perinteiseen tapaan on hyvä vaihtoehto, joka hyvin toteutettuna luo kulttuurisesti kestävää jatkumoa pohjalaiselle rakennusperinnölle".

Matti: "Meidän on erilaisin tavoin nostettava pohjalaisen rakennuskulttuurin arvostusta omalla alueella. Jos arvostus nousee, se poikii myös tekoja. Toinen asia on lainsäädäntöön vaikuttaminen. Tällä hetkellä kansalaisten terveys, varallisuus ja ympäristö tulevat lainsäädännössä vasta viimeiseksi tai näennäisesti huomioon otetuiksi. Jos ainoastaan lukuisat rakennusteollisuuden edustajat osallistuvat lausunnoillaan lakien valmistelutyöhön, syntyy Suomen yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta tuhoisaa rakennuslainsäädäntöä".

Juha Pouttu: "Uhkana pohjalaistaloille ovat esim. perikunnat, jotka eivät halua luopua tyhjinä olevista rakennuksistaan. Suurena uhkana on rakennusmateriaaliteollisuuden lobbaus ministeriöissä sekä EU:n energiatehokkuusvaatimukset. Pohjalainen Rakennusperintö ry voisi jatkaa aiemmin aloitettua lobbausta ministeriössä ja virkamiehille terveellisen rakentamisen ja vanhan rakennuskannan säilyttämisen puolesta. Verkostoituminen muiden Suomessa toimivien rakennusperinneyhdistysten kanssa toisi lisävoimia".   

IHANNEVISIO TULEVAISUUDESTA, JOSSA "KAIKKI SUJUU KUIN STRÖMSÖSSÄ"

Jos tarpeet ja toiveet täyttyisivät, Pohjalainen Rakennusperintö ry saisi pysyvää rahoitusta. Se voisi palkata päätoimisen toiminnanjohtajan ja sillä olisi resursseja vaikuttaa toimialueensa rakennusperinnön säilymiseen sekä pohjalaistalokulttuurin ja verkostomuotoisen toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen huomattavasti nykyistä tehokkaammin. Rakentamisen ja kunnostamisen neuvontaan tulisi kaivattua volyymia, tiedotukseen tulisi tarpeellista jatkuvuutta, kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön riittäisi voimaa ja hanketoiminta olisi keskeinen osa yhdistyksen toimintaa.  Yhdistys olisi yksi valtakunnallisen katto-organisaation alla toimivista alueellisista yhdistyksistä ja sen oman katon alla toimisi useita aktiivisia paikallisjaostoja. Yhdistys nähtäisiin alueellisen asiantuntijuuden ja käytännön kokemuksen kokoavana voimana, jolta päättävät  virkamiehet haluaisivat lausuntoja päätöksenteon tueksi. Toiminta olisi nykyisen kaltaista mm. kursseineen ja retkineen, mutta voimavaroja riittäisi myös esim. rakennusosien välittämiseen ja talkoiden järjestämiseen sekä valtakunnalliseen vaikuttamiseen mm. rakentamisen monimuotoisuuden edistämiseksi.

Tällaisen vision toteutuminen olisi hyvä kansalaislähtöinen askel kohti niitä päämääriä, jotka on kirjattu valtakunnalliseen kulttuuriympäristöstrategiaan sekä Suomen allekirjoittamiin kulttuuriperintöä koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin. 

Ja kun kerran Ylihärmässä oltiin, keskeytyi kokous häjyjen remmastuksella! Talon körttihistorian vuoksi nämä korostivat olevansa Hyviä Häjyjä etteivät tulisi pihalle heitetyiksi, mutta kyllä heistäkin ääntä lähti - komiasti lähtikin!
Kuva: Peter Båsk

Verkoston jäsenten tarinat; Henna Mantere Lapualta

Henna Mantereen koti ja ateljee sijaitsevat lapualaisen pohjalaistalon miljöössä. Talo on rakennettu 1880-luvulla ja siirretty 1920-luvulla puolen kilometrin päästä nykyiselle paikalleen. Oikeastaan ei voi puhua pelkästä miljööstä, vaan paljon syvällisemmän merkityksen omaavasta paikasta:  Erkkilän tila on yksi Lapuan kantatiloista ja ollut Hennan suvun kotina vähintään 1600-luvulta saakka, todennäköisesti jo edelliseltä vuosisadalta asti.

Usein sanotaan, että ympäristöllä on suuri vaikutus luovan työn tekijälle. Tarvitaan motivaatiota ja virikkeitä joista hyvä ajatus voi saada alkunsa. Toisaalta tarvitaan myös rauhaa ja vapautta, jossa ajatus saa kehittyä ideaksi. Tällaisessa merkitysympäristössä on tarjolla näitä aineksia siinä määrin, että luovuus tulee kunnolla ruokituksi. Ei ihme, että Henna on tänään taiteen maisteri ja muotoilija, joka mielellään katsoo kansankulttuuriin ja ammentaa sieltä ideoita erilaisten tekstiiliteosten suunnitteluun. Pohjalaisuus vaikuttaa syvällä ytimessä sekä hänessä itsessään että hänen tuotteissaan.   

      

Kun sitten siirrytään sisälle taloon, tullaan kuin kodikkaimman sisustuslehden keskiaukeamalle. Kaikesta näkee, että emännällä on värimaailma ja tunnelman tekemisen taito hyppysissään. Kysyn onko suvussa ollut enemmänkin käsityöläisiä? Henna tuumii hetken aikaa ja toteaa sitten: "Manterelaiset ovat olleet enemmänkin sosiaalisia, ja sieltä minullekin varmaan periytyy tämä luonteenpiirre. Äidin puoleisessa suvussa sen sijaan on ollut enemmän taipumuksia käsityöhön. Kankaita ovat kutoneet melkein kaikki naiset."  Olipa Hennan äitikin nuorena härmäläistyttönä kudontakurssilla tehnyt niin ison ja komean pöytäliinan, että hänen äitinsä oli sitä katsellessaan kysäissyt: "Meinaakko saara nuan isoon taloon?" 

Hennan filosofia

Millaisia asioita Henna pitää tärkeinä omassa työssään? Sitä ei tarvitse miettiä, vaan vastaus tulee heti: "Kestävyys eri tavoin arvioituna - sosiaalinen, esteettinen, ekologinen ja kulttuurinen kestävyys!" Perinteistä ja luonnonmateriaaleista löytyy innoitus. "Kun suunnittelen tuukimalleja, voin ottaa kansanomaisen sidoksen ja muuttaa sitä johonkin suuntaan." Henna tuottaakin kulttuuria erityisesti fyysisten esineiden, lähinnä tekstiilien kautta. Niissä yhdistyvät kotimaisuus ja paikallisuus, kauneus, luonnonmukaisuus ja perinteisiin pohjautuva kehitystyö. Toisaalta hän on tehnyt myös rankkaa myyntityötä - ja silloinkin samalla arvopohjalla. 

Entä mikä on omalla alalla hankalaa? "Tekstiilien tuotanto on jo kauan ollut teollista ja perustuu suuriin määriin pienellä hinnalla. Aito käsityö on työvoimavaltaista. Siinä on tekemistä, että pystyy liittämään tuotteeseen niin paljon sisältöä ja merkitystä, että se pystyy kilpailemaan halvemman tuotannon kanssa ja on ostajan mielestä hintansa arvoista". 

  

Henna on huomannut, että yhteistyössä hedelmällisin kuvio löytyy toimialarajojen ylittämisestä. Esimerkiksi kun sähköinsinööri piirtää lamppujen paikat yhdessä sisustussuunnittelijan kanssa, syntyy uutta kahdesta eri näkökulmasta. Yhteistyön lisäarvo ei olisi samanlainen kahden sisustussuunnittelijan tai kahden sähköinsinöörin kesken. Parhaita hetkiä ovat ne, jolloin esimerkiksi aivan toisenlaisten tehtävien parissa puurtavan virkamiehen silmät alkavat loistaa innostuksesta hyvän sisustusidean myötä: "Joo! Niinhän me voitais tehdä!"  Yksi esimerkki palkitsevasta kumppanuudesta oli tilasuunnittelu asianajotoimiston henkilökunnan kanssa; huovutuksilla ja tekstiiliteoksilla luotiin ympäristö, jossa heidän on helppo rikkoa jäätä ja lähestyä asiakasta pehmeästi. Taideteokset toimivat puheenaiheena ja huomion kohteena ennen muihin asioihin siirtymistä.

  

Verkostoyhteistyössä esimerkiksi yhteinen osasto messuilla on Hennan mielestä kiinnostavampaa kuin omaan pikku puljuun sijoittaminen. Kumppanuuden mahdollisina uhkina Henna näkee riskin ammattisalaisuuksien vuotamiseen ja plagiointiin. Yritystoiminnassa on vaikea pysytellä pitkään samalla tasolla ilman jatkuvaa uusien tuotteiden kehittämistä, joten luottamus on yhteistyön edellytys ja se tarkoittaa hakeutumista sellaiseen kumppanuuteen, jossa osapuolet ymmärtävät immateriaalioikeuden merkityksen ja joilla on oma ammatillinen ylpeys. 

Pohdintaa tulevaisuudesta

Pohjalaistalokulttuurissa Henna näkee valtavat mahdollisuudet, koska aihepiiri liittyy niin moneen alaan.  "Kun kyse on terveellisestä ja kestävästä rakentamisesta, on hämmästyttävää että niin harva vasta on oivaltanut idean. Teknistyminen ja laitteistuminen edellyttävät koko ajan uutta osaamista talojen kunnossapidosta samalla kun hengittävien rakenteiden ymmärrys vähenee. Ihmisille käy yhä vaikeammaksi järkeillä miten rakenteet pysyvät terveinä. Kohta käy niin, ettei asumiseen kytkeytyvä talon huolto enää kuulu lainkaan normaaleihin kansalaistaitoihin. Meillä on pitkään vallinnut sellainen asenneilmapiiri, joka tuhoaa vanhaa ja suosii uutta. Tavallaan ymmärrän näiden asenteiden historiallisen taustan - Suomessa on pitkä jatkuvuus sille ajattelulle, että uusi on aina parempaa. Tässä kohtaa ja nyt se ajattelu ei enää toimi!"

Henna on huolissaan myös kansallisesta bruttokansantuotteen kehittymisestä. Joka puolella kituutetaan eikä uskalleta investoida. Rahaa ja kannattavuutta on saatava rajojen ulkopuolelta. Sen sijaan että tuodaan ulkomailta, tulisi lisätä kotimaista työtä ja tuotantoa sekä löytää uusia väyliä vientimarkkinoille.  "Megatrendi on, että ihmiset pyrkivät ostamaan vihreämpää ja parempaa. Tämän odotetaan muuttuvan valtavirtaiseksi vuosikymmenen kuluessa ja näin minäkin soisin tapahtuvan". 

Myös Henna haluaisi löytää yhteistyökumppaneita ja väyliä kansainvälistymiseen. Tämän toteutumiseksi tulisi selvittää mitä erilaisimpia asioita aina tulleista, agenteista ja jälleenmyyjistä lähtien. Millaisille messuille olisi hyvä osallistua ja voisiko niille lähteä yhdessä mahdollisten yhteistyökumppaneiden kanssa?   "Verkostoyhteistyö voisi olla myös kansainvälistä. Mukana voisivat olla esimerkiksi Ruotsi ja Tanska samanlaisina arktisina alueina kuin Suomi - ja yhtenä yhteistyön nimittäjänä voisi olla hengittävä rakenne ja terve talo". Hennan visio tulevaisuudesta jossa asiat ovat edenneet mieluisaan suuntaan, sisältää taidekäsitöiden ja sisustusturkisten kuten taidefällyjen tekemistä mm. kangaspuilla ja kirjomalla, sekä näiden myymistä maailman eri kolkkiin. Eikä tämä suinkaan ole mahdoton tavoite.

Pohjalaistalo on kulttuurinen maaperä, johon Hennan oma taiteilijatarina liittyy ja josta käsin hän jatkossakin toimii eri suuntiin. Tässä kohtaa Hennaa hymyilyttää, sillä mieleen nousee yksi kertomus siitä, mitä nuo eri suunnat voivatkaan käytännössä tarkoittaa:   hän oli Lapuan Ränkimäen museolla mukana järjestämässä bootcampia eli näyttelijöiden intensiivikurssia Härmä-elokuvaa varten! Ohjaajat ja päänäyttelijät elivät neljän päivän ajan niin aitoa 1800-lukua kuin mahdollista eläytyäkseen elokuvan maailmaan ja valmistautuakseen uskottaviin roolisuorituksiin. Vanhan pohjalaistalon sänkyihin sijattiin olkipatjat ja fällyt ja Henna asui näyttelijöiden kanssa valmistaen ruokaa, lämmittäen savusaunaa ja  järjestäen sekä polkkaharjoituksia että tallia hevosille! "Se oli yhtä improvisaatioteatteria koko ajan ajoharjoitteluista ja puiden pilkkomisesta aina lehmien lypsämiseen saakka. Sellainen aikamatka oli fantastinen kokemus itsellekin ja yllättävää oli, miten helposti siihen pystyi siirtymään!"   

VERKOSTON YRITYKSIÄ JA AMMATINHARJOITTAJIA TÄHÄN MENNESSÄ

Ensimmäisinä käytännön verkostoyhteistyöhön mukaan lähteneitä pohjalaistalokulttuurin kehittämisestä kiinnostuneita eteläpohjalaisia osaajia eli yrityksiä ja ammatinharjoittajia ovat: 

Arkkitehdit Lång-Kivilinna & Larikka Oy /Arkitekter Lång-Kivilinna & Larikka Ab, Vaasa
www.arklkl.fi

- arkkitehtisuunnittelu 
- rakennusten korjaus- ja entisöintisuunnittelu


Arkkitehti- ja sisustusarkkitehtityöhuone Hannarktuuri, Jyväskylä / Jalasjärvi
www.hannarktuuri.fi

- arkkitehtisuunnittelu korjaus- ja uudisrakentamiseen
- pääsuunnittelu
- perinnerakentaminen, suunnittelupalvelut
- aluesuunnittelu
- sisustussuunnittelu, huonekalusuunnittelu, tuotemuotoilu
- digitalisointi; mittapiirustukset
- värisuunnitelmat

Arto Haapala Tmi, Ylistaro (Seinäjoki)
www.artohaapala.fi

- rakentamisen valvonta mm. vastaavan työnjohtajan ja pääsuunnittelijan tehtävät sekä lupa-asioissa auttaminen

Botniark Ky, Isokyrö
www.botniark.fi

- arkkitehtisuunnittelu
- sisustussuunnittelu
- valaistus- ja valaisinsuunnittelu
- puutarhasuunnittelu
- pohjalaistalot, hirsitalot, perinnetalot
- korjausrakentaminen
- tuotesuunnittelu

Design Henna Mantere, Lapua
www.hennamantere.com

Pohjalaiset perinnetekstiilit:

- lampaannahkaiset vällyt
- antiikkitekstiilit
- rekonstruktiot
- tekstiilisuunnittelu
- luennot ja konsultointi

Ekovax Tmi, Kurikka
www.ekovax.netanvia.fi 

- luonnonmukaiset puun pintakäsittelyaineet
- punamultamaali ja muut keittomaalit
- öljypetrolimaalit ja tervatuotteet

E-P:n Perinnerakentajat Oy, Seinäjoki
www.perinnerakentajat.fi 

- korjausrakentaminen, restaurointi
- rakennusten siirto
- kaivuutyöt, perustukset
- hirsityöt, rakennusten nostot, kengitykset, kirvesmiestyöt
- kattotyöt; pärekatot, paanukatot, huopakatot, peltikatot

E. Paloniemi Oy, Seinäjoki
www.paloniemi.fi

- rakentamisen suunnittelutyöt
- hirsityöt (pelkkahirsi)
- puusepän- ja kirvesmiestyöt
- rakennusten siirto
- ikkunoiden ja ovien kunnostus
- rakennusosat ja ovet käsityönä
- kivityöt
- pinkopahvin laitto, tapetointi
- vanhojen hirsirunkojen, ovien ja ikkunoiden kierrätys

Jaakko Kuja-Panula Tmi, Alahärmä (Kauhava)

- selluloosaeristys puhallusvillana ja eristelevynä

JamTop Oy, Kauhajoki

- ikkunoiden ja ovien kunnostus
- vanhat ja uudet ikkunat ja ovet
- puusepän työt

Kehys-Ilonen Oy, Ylistaro (Seinäjoki)
www.kehys-ilonen.fi

- perinteiset ja modernit kehyslistat
- sisustuslistat uudis- ja korjausrakentamiseen
- erikois- ja antiikkilistat massiivipuusta puusepänrakentamiseen, sisustamiseen, uudis- ja korjausrakentamiseen
- arkkitehdin ja suunnittelijan suunnittelemat, listoilla toteutettavat sisustusratkaisut

Kitinojan perinnekylä / Kitinojan kyläseura ry, Seinäjoki
https://www.facebook.com/Kitinojan-perinnekyl%C3%A4-249934612044597/

- perinteisille pohjalaistaloille osoitetut tontit Kitinojan perinnekylän asuinalueella
- perinteisen paikallisen rakentamistavan jatkaminen

Mestaritimpuri Mikko Mäntymäki, Teuva
www.mestaritimpuri.com

- rakennusrestaurointi
- uudisrakentaminen
- sisustus-, laatoitus-, vedeneritystyöt
- avaimet käteen -urakat
- VTT:n virallinen märkätila-asentaja

Orismalan Puunjalostus, Isokyrö
http://www.anvianet.fi/orismalanpuunjalostus/index.html

- höyläys, erikoistuotteet
- höylätavara; listat, sormipaneelit ym.

P.Hietamäen Entisöinti, Ylistaro (Seinäjoki)
www.hietamaki.fi

- ikkunoiden ja ovien kunnostus
- huonekalujen ym. entisöinti
- koristemaalaus
- esim. kaapisto-ovien maalaus
- umpivalettuja messinkiheloja ym. huonekalujen kunnostustarvikkeita

Pohjalainen Rakennusperintö ry / Österbottens Byggnadsvård rf
www.facebook.com/PohjalainenRakennusperintoRy

- aatteellinen, kaksikielinen yhdistys vanhan Vaasan läänin alueella
- pohjalaisen rakennusperinnön esille nostaminen tiedotuksen, verkostoitumisen ja yhteistyön kautta

Pohjanmaan Tiilirakenne Oy
www.tiilirakenne.fi

- pönttöuunit
- hellapönttöuunit
- hellat
- elementtipiiput hormittomiin rakennuksiin
- sopimusmuurarit eri puolilla Suomea

Puu- ja rakennustyö Hannu Jussila, Ylihärmä (Kauhava)

- puusepän työt
- kirvesmiehen työt
- hirsityöt (pelkkahirsi)

- kuntoarviot ja -tutkimukset

Rakennus Luoma Oy, Alajärvi
www.rakennusluoma.fi

- perinnerakentaminen, perinteiset pohjalaistalot
- avaimet käteen -rakentaminen
- hirsityöt, kirvesmiehen työt, puusepän työt
- rakennusten nostot, kengitykset, kuntoarviot
- rakennusten siirto
- muuraus, rappaus, slammaus
- kipsityöt
- kivityöt
- maalaustyöt
- huopa- ja pärekattojen teko
- hirsiä, lautoja ja muuta puutavaraa, rakennuskiviä, kattotiiliä

Rakennusarkkitehti Janne A. Virtanen, Ilmajoki
www.jannevirtanen.fi

- restauroinnin suunnittelutyöt
- laajennukseen ja siirtoihin liittyvät suunnittelutyöt
- perinnerakentamisen suunnittelutyöt
- rakennuslupapiirustukset
- rakennusdokumentointi
- sisävärityssuunnitelmat
- neuvonta

Rakennussuunnittelu Widgren, Ylistaro (Seinäjoki)
www.rsw.fi

- rakennussuunnittelu, rakennuslupakuvat saneeraus- ja laajennuskohteisiin sekä uudiskohteisiin
- pääsuunnittelijan ja vastaavan mestarin työt
- perinne- ja hirsirakentaminen
- rakennuskonsultointi asiakkaan luona tai rakennuskohteessa

Rakennuskonservaattori Anni Lehtimäki, Ilmajoki

- rakennuskonservoinnin asiantuntija- ja suunnittelupalvelut
- mm. kunto- ja vauriokartoitukset
- rakennusantikvaarinen valvonta
- inventoinnit, väritutkimukset, rakennushistorian selvitykset
- mittapiirustukset
- dokumentoinnit
- korjausneuvonta, opetus

Rakennuskonservaattori, koristepuuseppäartesaani Tanja Wetterstrand, Evijärvi

- koristepuusepän työt
- ikkunoiden ja ovien  kunnostus
- koristemaalaus
- suunnittelutyöt / sisustaminen
- huonekalujen entisöinti
- tuohi-malkakaton tekeminen, olkikaton tekeminen
- huonekalut; uudet huonekalut tilauksesta ja käsityönä
- kunto- ja vauriokartoitukset, dokumentointi sekä konservointisuunnitelmat

Rakennuskonservaattori Tiina Lehtisaari, Jalasjärvi

- kulttuuriympäristöselvitykset
- rakennusinventointi
- korjaus- ja konservointisuunnitelmat
- entistämisavustushaun neuvonta

Sisustussuunnittelu Armi Ahovaara, Ilmajoki
https://www.facebook.com/SisustussuunnitteluArmiAhovaara/?fref=ts

- asiakas- ja kohdelähtöinen sisustussuunnittelu pääasiassa koteihin
- tekstiilimuotoilu, sisustustekstiilien suunnittelu

Young Skills Osk, Jurva (Kurikka)
www.yosk.fi

- muotoilupalvelut
- tuotekehitys
- tilasuunnittelu
- cnc-jyrsintä, 3D-tulostus, piensarjavalmistus, vesileikkaus



Luettelo täydentyy jatkuvasti.