Verkoston jäsenten tarinat; Armi Ahovaara

Armin luona on mukava käydä kylässä. Kodissa vallitsee värien, muotojen ja pintojen ajaton ja harkittu harmonia. Kardemummalla maustettu kahvi tuoksuu ja maistuu ihanasti, ja tarjoilua järjestelevää emäntää katsellessani tulen jälleen kerran ajatelleeksi, että siinä sitä on tyylikäs nainen. Vaatetuksen värit ja kuosit sopivat aina toisiinsa ja korostavat Armin persoonaa samalla aistikkaalla tavalla, millä hän on kodin tunnelmankin luonut.

Armi opiskeli ensin vaatetusalaa, josta hän siirtyi sisustusliikkeeseen myyntityöhön. Hän sekä myi että suunnitteli tekstiilejä. Sitten tuli 90-luvun alun lama ja vei työpaikan - "Onneksi!", lisää Armi - "sillä sen takia lähdin opiskelemaan Seinäjoen Ammattikorkeakouluun ja valmistuin Jurvasta vaatetusmuotoilijaksi. Aloin nähdä sisustuksen käytettävyyden yhtä tärkeänä kuin visuaalisuuden.   

Sisustusliikkeen myymälässä asiakkaina olleet seurasivat Armia kotiin. He alkoivat kysyä muutakin kuin ´karteekeja´, joten Armi laajensi suunnittelua itse tiloihin. "Minulle itselleni keittiö on tärkeä paikka, koska teen paljon erilaisia kokeiluja. Kun itse käyttää paljon keittiötä, ymmärtää mitä käytännöllisyys keittiöltä edellyttää ja osaa kehittää toistenkin keittiöitä käytön kannalta toimiviksi."

Sisustussuunnittelun lisäksi Armi tekee sisustamiseen ja pukeutumiseen liittyvää opetustyötä. "Se on hyvää vastapainoa yksinäiselle työlle. Tykkään jakaa tietoa ja taitoa isoille ryhmille". Armi suunnittelee myös teatteripuvustuksia. "Teatterissa vaatteilla on visuaalisesti iso merkitys. Näyttelijä saa roolistaan paljon enemmän irti, kun hänellä on siihen kuuluvat vaatteet. Näitä visuaalisia ja psykologisia rooleja ja vaikutuksia mietin myös sisustamisessa:  miten ihmisten persoonaa kuvaava ympäristö voi tukea ihmisten hyvinvointia? Sekä puvustuksessa että sisustamisessa lähtökohtana on kyseisen ihmisen elämäntapa ja makumaailma. On tärkeä löytää tasapaino olevan ja uuden välillä. Se vaatii suunnittelijalta kekseliäisyyttä, visuaalisuutta ja psykologista silmää. Tärkeintä on luoda toiselle jotain hänen näköistään, esteettisesti kaunista ja käytännössä toimivaa. "Jotakin mitä asiakas on aina halunnut, mutta ei ole sitä itse keksinyt."

Armi suunnittelee pääosin yksityiskoteja - kaikenlaisia - matkustaen paitsi kohteisiin, myös materiaalien perässä. Pääasiassa työt ovat Etelä-Pohjanmaan alueella, mutta tilauksia on toteutettu aina Leviltä Helsinkiin saakka. Työpaja on kotipihassa, mutta myös asiakkaiden luona ja matkalla sinne!

MITEN POHJALAISTALO SISUSTETAAN?

Armi on miettinyt asiaa perusteellisesti. "Pohjalaistalo voidaan sisustaa hyvinkin  monella eri tyylillä: perinteisesti, jopa museomaisen rustiikiksi - mutta hyvällä maulla yhtä hyvin vaikka funkis- tai minimalistiseksi ympäristöksi. Se mikä olisi haaveena joskus tehdä, on juuri minimalistinen tai funkistyylinen pohjalaiskoti, koska ne ovat haasteellisimmat vaihtoehdot! Toteutuksen onnistuneisuus riippuu aivan siitä, miten yhdistää erilaisia elementtejä niin, että talon henki kuitenkin säilyy. Henki on vahvasti siinä, että arkkitehtuuri on perinteistä mallia. Se näkyy huonejaossa, ikkunoiden rytmityksessä, seinissä, lattioissa, ovissa, kiintokalusteissa, tulisijoissa...  myös luonnonmukaiset materiaalivalinnat ovat osa pohjalaistalon henkeä. Tärkeintä pohjalaistalon tilan luomisessa on henki, jossa on konstailematonta komeutta." 

Armi kertoo, että sisustamistyyliä ohjaa ensisijaisesti olemassa oleva materiaali. Se tukee talon uutta tyyliä ja tuo sisustukseen kerroksia, tarinaa ja kiinnostavuutta. Kalusteita voi sijoittaa uudelleen huoneesta toiseen ja sitten voi miettiä miten täydennetään. "Jos talossa esimerkiksi on rouheita ja vanhoja pintoja, niitä vasten voi hyvin sijoittaa modernejakin kalusteita - ja päinvastoin. Ne sopivat keskenään, koska ne luovat jännitettä. Uudentyyppisen sisustuksen tuominen pohjalaistaloon voi tuoda parhaimmillaan uusia keksintöjä, joita ei ole nähty aikaisemmin". 

"Otan aina huomioon asukkaiden omat toiveet. Ensin inventoidaan olemassa oleva ja mietitään, mikä siitä on tarkoitus säilyttää ja mistä voisi luopua. Mietitään tilojen käyttötarkoitus ja käytännöllisyys arjen sujumisen kannalta - mikä asunnossa toimii hyvin ja mikä ei toimi. Pohditaan, onko säilytystiloja tarpeeksi ja missä niitä kenties tarvittaisiin lisää. Katsotaan, onko valaistus riittävä. Entä onko tiloja, joita ei käytetä paljon tai toisia tiloja, jotka ovat käyneet ahtaiksi - niitä voisi kenties muuttaa toiminnallisesti keskenään? On harmillista, jos talossa on saleja toinen toisensa perään mikäli osa niistä on käytössä vain jouluna, ja päivittäin tarvittavat tilat survotaan vaatekaappiin. On siis mietittävä, onko kaikella paikkansa ja toimivatko tilat parhaalla mahdollisella tavalla".

Uuden sulauttaminen vanhaan ja vanhan uuteen vaatii syvällisempää ajatusta. Kunnostusten yhteydessä voi tulla yllätyksiä, ja usein joudutaan tekemään kompromisseja. Rakenteet ja pintamateriaalit Armi haluaisi säilyttää, edes suurimmaksi osaksi jos mahdollista. Käytännöllisyys huolestuttaa. Esimerkiksi korkoossängyt on tarkoitettu nukkumiseen, mutta jos niissä ei nukuta eikä niille ole kehitetty uutta käyttöä, ne vievät tilaa turhaan. "Jos ne ovat yhä paikallaan, ne on kiva säilyttää - mutta onko tarpeen tuoda niitä takaisin, jos niitä ei aiota käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa? Perinteisiä elementtejä voi säilyttää nykypäivän asumisen vaatimukset huomioiden myös tuomalla uusi ja vanha rehellisesti rinnakkain. Vaikein taiteen laji on yhdistää uusi ja vanha niin, että jokaisessa huoneessa ja koko talossa säilyy punainen lanka ja tasapaino. Jos johonkin tilaan on tuotu uutta ja modernia, olisi sitä tasapainon vuoksi oltava samoin muissakin tiloissa". 

"Värit ovat erittäin tärkeitä. Värien ja kuosien on oltava sovussa keskenään ja talon hengen kanssa. Tai sitten voi rikkoa tyyliä tyylillä. Väreillä luodaan tunnelma ja niillä sidotaan kirjavia kokoelmia yhteen. Värit voivat olla ihmisen henkinen voimavara. Silloin niiden pitää olla juuri kyseisen ihmisen tarpeiden mukaisia".  

Entä miten Armi näkee pohjalaistalokulttuurin vahvistamisen mahdollisuudet?

"HISTORIASTA ON OTETTAVA TULI EIKÄ TUHKA!"

vastaa Armi. "Terveellinen rakentamistapa on pohjalaistaloihin ja yleensä perinteiseen rakentamiseen liittyvä ehdoton hyöty. Uskon, että se tulee vielä muuttamaan nykyisiä rakennuskäytäntöjä". Armi on pannut merkille oman kulttuuriperinnön arvostuksen nousun. "Uhka kuitenkin on, että termiä ´pohjalaistalo´ käytetään vähän miten sattuu. Ei se punamullalla maalattu talo ole vielä pohjalaistalo. Tällainen oikominen vääristää asioita. Perinteinen rakentamisen tapa paikallisine piirteineen sopii koko Suomeen, mutta juuri pohjalaistaloon liittyvä terminologia ja ominaispiirteet eivät toimi samalla tavoin kaikkialla". 

Mikä olisi ihannetilanne pohjalaistalokulttuurin vahvistamisen kannalta? Armilla on vastaus valmiina: "Se olisi tilanne, jossa suunnittelu lähtee kokonaisesta pohjalaistalomiljööstä, jossa on mietitty millaiseen nykypäivän käyttötarkoitukseen kukin rakennus tulee niin, ettei miljöön visuaalisuus siitä kärsi. Tällaisissa miljöissä sitten olisi rakenteeltaan terveitä ja pitkäikäisiä taloja, joissa kaikki nykypäivän toiminnot yhdistyisivät juuri oikeaan määrään perinteistä pohjalaistalon henkeä". 

Sitten juodaan vielä yksi kupillinen kardemummakahvia ja tuumitaan asioita, kunnes Armi arvoituksellisesti lisää vielä yhden asian: "Uudenlaiseen pohjalaistalon sisustukseen ei ole vielä reseptiä...  siihen vaaditaan ihan uusien mallien luomista". Veikkaan, että niitä on Ilmajoen suunnalta tulossa.